Näytetään tekstit, joissa on tunniste teoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teoria. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. tammikuuta 2011

Poimintoja tieteen määritelmistä

Tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta. Tieteellinen tutkimus on järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa. Tieteen menetelmä on objektiivinen, julkinen ja itseään korjaava. Osaa tieteistä myös sovelletaan käytäntöön.
Tieteet jaotellaan reaalitieteisiin ja käsitteellisiin tieteisiin. Reaalitieteet jaetaan edelleen tavallisesti luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Käsitteellisiin tieteisiin kuuluvat matematiikka ja logiikka. Tieteenalat liittyvät läheisesti toisiinsa, ja monilla aloilla on lähes välttämättä hallittava muidenkin alojen perustiedot.
Mikä tahansa tietoa tarjoava taho, joka esiintyy tieteenä tavoitteenaan saavuttaa sitä kautta asema, jota se ei muuten saavuttaisi, ei edusta tiedettä. Tällöin voidaan puhua näennäistieteestä (pseudotieteestä) tai epätieteestä. Merkittävin näennäistieteiden puute on yleensä se, että niistä puuttuvat huolellisesti suoritetut, tulkitut ja toistettavissa olevat kokeet, jotka ovat luonnontieteiden perustana. Näennäistieteiksi luetaan yleensä muun muassa astrologia ja kreationismi.
Kaikki ei-tieteelliset käytännöt eivät kuitenkaan ole epätiedettä: esimerkiksi taide ja urheilu eivät ole tiedettä, mutta ne eivät ole epätiedettä, koska ne eivät pyri esiintymään tieteenä. Lisäksi voidaan erottaa myös yksinkertaisesti huono tiede, joka pyrkii olemaan tiedettä, mutta epäonnistuu ollen esimerkiksi virheellistä, vanhentunutta, epätäydellistä tai liian yksinkertaistavaa.
Tiede voidaan nähdä monella tavalla. Ensinnäkin se on tietojärjestelmä, joka kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Toiseksi se on uuden tiedon löytämisen ja perustelemisen menetelmä. Kolmanneksi se on yhteiskunnallinen laitos, jonka muodostavat tutkijat ja erilaiset tieteelliset laitokset.
Tiede kuvaa todellisuutta teorioiden avulla. Teoria on joukko todellisuutta koskevia väittämiä, joilla ilmiöitä pystytään sekä selittämään että ennustamaan. Teoriat eivät kuitenkaan aina pidä paikkaansa, sillä mittauslaitteiden tai entistä paremman tiedon pohjalta voidaan saada tarkempia tuloksia kuin teoria antaa odottaa. Tällöin teoria ei kuvaa kohdetta tarpeeksi tarkasti ja on siltä osin puutteellinen. Teoriaa pyritään kehittämään tieteen menetelmien avulla tai vaihtoehtoisesti vanha teoria joudutaan hylkäämään kokonaan ja kehittämään parempi teoria. Jotta uusi teoria voisi korvata vanhan teorian, siltä vaaditaan muutamia asioita. Uuden teorian pitää olla joko vanhempaa yksinkertaisempi, kuvata tunnettua ilmiötä paremmin tai ennustaa havaittuja ilmiöitä, joita vanhempi teoria ei kykene ennustamaan.
Jotkut tieteen löydökset saattavat olla hyvinkin epäintuitiivisia. Esimerkiksi atomiteorian mukaan graniittilohkare, joka vaikuttaa raskaalta, kovalta, kiinteältä ja harmaalta kappaleelta, on todellisuudessa joukko alkeishiukkasia, joilla ei ole mitään näistä ominaisuuksista, ja jotka liikkuvat suurella nopeudella tyhjyydessä niin, että ne muodostavat vain pienen osan kappaleen koko tilavuudesta. Uudet tieteelliset löydöt ovat usein haastaneet monet ihmisten arkijärjen mukaiset ajatukset kaikkeuden toiminnasta. Esimerkiksi kvanttimekaniikka tutkii ilmiöitä, jotka vaikuttavat uhmaavan aiemmin hyvin perustavanlaatuisina pidettyjä oletuksia kausaliteetista ja ympärillämme olevan kaikkeuden toiminnasta.
Tieteen ja filosofian suhde on kaksisuuntainen: toisaalta tieteen kehitys synnyttää usein uusia filosofisia ongelmia tai muuttaa vanhojen ongelmien luonnetta. Toisaalta filosofien taipumus kyseenalaistaa asiat ja spekuloida niillä on usein avannut uusia tutkimuskohteita tieteelle tai johtanut mullistuksiin tieteellisissä teorioissa.


Tieteen ja uskontojen tekemät todellisuutta koskevat väittämät perustuvat erilaisiin menetelmiin. Uskonnot nojaavat usein erilaisiin uskonnollisiin auktoriteetteihin, kuten ilmestyksiin tai pyhiin kirjoituksiin, kun taas tiede nojaa havaintoihin ja toistettavissa oleviin kokeisiin. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta.


Tieteenfilosofia pyrkii ymmärtämään tieteen ja tieteellisen tiedon luonnetta sekä tieteellisen tiedon oikeutusta. On osoittautunut vaikeaksi esittää tieteellisestä menetelmästä yhtä määritelmää, jolla tiede ja epätiede pystyttäisiin lopullisesti erottamaan toisistaan. Tätä rajanvedon ongelmaa kutsutaan demarkaatio-ongelmaksi. Tieteenfilosofit ja tiedeyhteisö ovat kuitenkin yksimielisiä tietyistä periaatteista, jotka ovat keskeinen osa kaikkea tiedettä.
Tieteenfilosofiassa käsitys tieteen luonteesta ja sen päämääristä voidaan jakaa monella tavalla. Tieteenkäsityksiä ovat veristinen tieteenkäsitys, teknokraattinen tieteenkäsitys, induktivistinen tieteenkäsitys, hypoteettis-deduktiivinen tieteenkäsitys ja hermeneuttinen tieteenkäsitys.
Veristinen tieteenkäsitys korostaa tieteellisen tiedon itseisarvoa. Eli veristisen käsityksen mukaan todellisuutta koskeva tieto on tärkeää ainoastaan sen tietämisen vuoksi. Veristisessä käsityksessä ei oteta huomioon sitä, että tiedolla on käytännöllisiä ulottuvuuksia, esimerkiksi saavutetulla tiedolla voidaan parantaa sairaita. Historiallisesti ihmisen uteliaisuus ja tieteen synty ei kietoudu ensisijaisesti todellisuuden luonteen selvittämiseen, vaan tietoa hankittiin käytännöllisiin tarpeisiin kuten maanviljelyyn ja kaupankäyntiin.
Teknokraattisessa tieteenkäsityksessä nähdään puolestaan tiedon olevan merkittävää tapahtumien ennustamisen ja kontrolloimisen takia. Käsityksen mukaan tieteellistä tietoa tarvitaan ainoastaan inhimillisen toiminnan suunnittelemiseen ja ohjaamiseen. Tieteen tavoitteena katsotaan siis olevan hyödynnettävissä olevan tiedon tuottaminen. Tähän voidaan esittää vastalauseena, että ihmisellä on selvästi myös aivan puhdas ja pyyteetön halu tietää, minkä osoittaa jo veristisen kannan olemassaolo. Samoin teknokraattinen tieteenkäsitys unohtaa, että merkittävimmät käytännölliset keksinnöt on joskus tehty arkielämän kannalta abstraktin perustutkimuksen pohjalta. Myös sattuma näyttelee omaa sijaansa tieteellisten havaintojen ja keksintöjen tekemisessä: esimerkiksi käy vaikkapa penisilliinin syntytarina.
Tieteellisen menetelmän luonteesta on erilaisia mielipiteitä. Metodologisen naturalismin mukaan tieteellisen tutkimuksen tulee pitää kiinni empiirisestä tutkimuksesta ja tutkimustulosten riippumattomasta verifioinnista pyrkiessään kehittämään ja arvioimaan luonnollisia selityksiä havaittavissa oleville ilmiöille. Metodologinen naturalismi hylkää näin muun muassa yliluonnolliset selitykset, auktoriteettiin vetoamisen sekä subjektiiviset havainnot.
Kriittinen rationalismi sen sijaan katsoo, ettei täydellinen objektiivisuus ole mahdollista ja ettei luonnollisen ja yliluonnollisen selityksen välistä rajaa voida kaikissa tapauksissa tiukasti vetää. Sen sijaan kriittinen rationalismi ehdottaa tilalle empiiristen teorioiden falsifioitavuutta ja pitää falsifikointia yleisenä empiirisenä menetelmänä. Se katsoo, että tieteelle on ominaista koetellun tiedon määrän jatkuva kasvu, mutta toisaalta se kieltää tieteeltä täydellisen auktoriteetin painottamalla, että sen tulokset ovat aina vajavaisia ja kumottavissa (fallibilismi). Sen mukaan tiede pyrkii virheiden rationaaliseen eliminoimiseen teorioista, ei teorioiden verifioimiseen; sekä teorian esittäminen että niiden falsifioiminen ovat kriittisessä rationalismissa luonteeltaan vain metodologisia ja väliaikaisia.
Instrumentalismi hylkää tieteellisen totuuden käsitteen ja keskittyy teorioiden hyödyllisyyteen ilmiöiden selittämisen ja ennustamisen välineinä.

Eräs tieteenfilosofinen näkökulma on, ettei yhtä tieteellistä menetelmää ole olemassa. Sen sijaan on olemassa useita tieteellisiä menetelmiä. Tällaista näkemystä on kannattanut muun muassa Paul Feyerabend. Esimerkiksi fysiikassa, kemiassa, lääketieteessä jne. suoritetaan kontrolloituja kokeita. Sen sijaan klimatologiassa, geologiassa ja astrofysiikassa ne ovat mahdottomia; näissä tieteenaloissa ennusteiden vertailu havaintoihin palvelee hypoteesien vahvistamisen menetelmänä.

Sosiologian isänä pidetty Auguste Comte totesi: "Tieteen metodi on havaintoja ja teoriaa - sopivassa suhteessa"


Lähde: Wikipedia

tiistai 3. maaliskuuta 2009

TGD -teoria



TGD -teoria

Eräs erikoisimmista yhtenäisteorioista lienee HY:n fysiikan laitoksella toimivan Matti Pitkäsen laatima topologinen geometrodynamiikka eli TGD. Sen mukaan kaikkeus muodostuu lukemattomista aika-avaruus -ulottuvuuksista, joita hän nimittää avaruusaikalehdiksi. Nämä lehdet muodostavat äärettömän hierarkian lähtien alkeishiukkasista ja ulottuen makrokosmokseen. Ihmisen iho esimerkiksi muodostaa tällaisen avaruusaikalehden. Kukin avaruusaika on teorian mukaan neliulotteinen pinta 8-ulotteisessa avaruudessa.


Pitkäsen mukaan TGD -teoria ennustaa monia uudenlaisia 'efektejä', kuten mahdollisuuden tuottaa lähes rajattomasti energiaa 'tyhjästä' eli modifioimalla vacuumia ja aikaansaamalla negatiivisen energian omaavia avaruusaikalehtiä. Periaatteessa myös antigravitaatiokoneet olisivat mahdollisia. Teorian valossa näyttää myös mahdolliselta, että fysikaalinen kehomme olisi vain 'jäävuoren huippu', ja että sen lisäksi omaisimme sähkömagneettisen kehon, jonka vaikutusalue on koko maapallon suuruusluokkaa! Tämän seurausta olisi mm. se, että muistiimme mahtuu niin paljon.

TGD: hen liittyy kiinteästi tietoisuuden teoria. Sen kaksi perusoletusta ovat, että a) kvantti-historioiden (!) välillä tapahtuva kvanttihyppy vastaa tietoisuuden hetkeä, ja että b) tämä kvanttitason toiminta jotenkin tunnistuu 'itselle' (self) ja välttyy 'kvanttikietoutumiselta'. Teorian mukaan myös 'itset' muodostavat äärettömän hierarkian. Sen huipulla on koko universumi, jota Pitkäsen mukaan voitaisiin nimittää Jumalaksi. "Se edustaa äärimmäistä abstraktiota ja on aina valveilla koska se ei voi kvanttikietoutua minkään systeemin kanssa."


Teorian pohjalta voisivat selittyä monet uskonnolliset ja paranormaalit ilmiöt, kuten tajunnan laajentumiskokemukset, kosketusparantaminen ja selvänäkeminen. Avaruusaikalehtien välinen 'yhteydenpito' tapahtuisi mikroskooppisen pieniä 'madonreikiä' pitkin. TGD kyseenalaistaa käsityksen aivoista tietoisuuden tyyssijana, koska sen mukaan sähkömagneettisen 'itsen' koko on maapallon kertaluokkaa. Tästä voi Pitkäsen mukaan päätellä, että "sm-keho voisi jäädä resonoimaan 'fyysisen' kuoleman jälkeen 'sieluna' ja voisi toimia alkuna uudelle elämälle. Tämä olisi sopusoinnussa buddhistisen sielunvaellusopin kanssa."


Klikkaamalla otsikkoa pääset tutkimaan lisää aiheesta ja vähän aiheen vierestäkin sivustolta Maailmankaikkeus erilaisten tulkintojen valossa.

EFT



 

Mitä EFT on?

EFT-menetelmää voidaan nimittää energian vapautus harjoitukseksi, jolla voidaan käsitellä sekä fyysisiä, että psyykkisiä vaivoja.
EFT on uusi löytö, jolla aktivoidaan elämän energioita ja joka on antanut tuhansille avun ja lievitystä säryissä, sairauksissa ja tunneongelmissa. Voidaan sanoa, että eft on uusi 'vanha' tie sisimpäämme.
Menetelmä on yksinkertainen aloittaa ja ainutlaatuinen, akupunktiota ilman neuloja. Siinä stimuloidaan hyvin valikoituja meridiaanipisteitä kehossa, naputtelemalla niitä sormenpäillä. Menetelmä on helppo oppia ja muistaa, sitä on mahdollista tehdä jokaisen itse missä hyvänsä, eli kerran opittuasi sen voit auttaa itseäsi.
On sanottu, että "syy kaikkiin kielteisiin tunteisiin on häiriö kehon energiasysteemissä". Ja koska meidän fyysiset säryt ja sairaudet ovat selvästi yhteydessä tunteisiimme, on seuraava lauseke osoittautunut todeksi: "Meidän selvittämättömät kielteiset emootiot, tunnetilat, ovat päätekijä suurimpaan osaan fyysisiä kipuja ja sairauksiamme".
EFT usein auttaa siellä missä mikään muu ei toimi. Eli suositellaan kokeilemaan kaikkeen. Vain mielikuvitus on rajana.

Klikkaamalla otsikkoa pääset EFT-sivuille, josta voit ladata EFT-käsikirjan itsellesi pdf-tiedostona.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Morfinen kenttä




Teoria olettaa,
että on olemassa "morfisia kenttiä". Niihin toisaalta tallentuu eliöiden käyttäytymiseen ja fyysiseen muotoon liittyvä tieto, mutta kentät myös vaikuttavat resonanssin tavoin näiden ominaisuuksien esiintymiseen. Toisin sanoen morfiset kentät toimivat kollektiivisena muistina ja tietopankkina, joihin tallentuvat niin hyvät kuin huonotkin luontoäidin kokeilut. Mitä enemmän jokin muoto tai toimintatapa toistuu luonnossa, sitä voimakkaampi jälki siitä jää morfisiin kenttiin ja siten kyseisen muodon tai tavan esiintymisen todennäköisyys tulevaisuudessakin kasvaa.

MORFINEN RESONANSSI
Esimerkki morfisen resonanssin vaikutuksesta on seuraava:
Kahdella, kaukana toisistaan sijaitsevalla Tyynen meren saarella elää kaksi saman lajin apinayhdyskuntaa. Ne ovat asuneet omilla saarillaan kauan ja koska ne eivät osaa uida, ne pysyvät saarillaan. Eräänä päivänä toisella saarella tapahtuu kummia: eräs apina vie hedelmän veteen jonka jälkeen se on helpompi kuoria. Tämä tekee apinoiden ruokailun helpommaksi ja tapa leviää pian saaren apinoiden keskuuteen. Outoa tosin, myös kaukana sijaitsevalla toisella saarella apinat omaksuvat saman hedelmän liottamisen jonkun aikaa alkuperäisen keksinnön jälkeen.

Mikä "syy" kannusti tähän uuteen oppimiseen? Perinteisen tieteen mukaan tällaista syytä ei voi olla. Se oli "sattuma." Mutta kuten esimerkiksi poliisit tietävät, että jos sattumia alkaa kerääntyä jonkun tapauksen ympärille, ne eivät olekaan sattumia.

Itse nimitän tätä ilmioitä kollektiiviseksi tajunnaksi....

Klikkaamalla otsikkoa pääset tutustumaan Sheldraken aiheeseen tarkemmin

Indigoaikuiset




INDIGOAIKUINEN

  • On lahjakas ja älykäs, vaikka kouluarvosanat eivät välttämättä olekaan huippuluokkaa.
  • On erittäin luova ja nauttii asioiden tekemisestä.
  • Haluaa aina tietää MIKSI, erityisesti kun heitä pyydetään tekemään jotain.
  • Inhoaa monien sellaisten töiden tekemistä, joita häneltä vaaditaan tehtäväksi tai joiden tekeminen on tylsää toistamista.
  • Oli kapinallinen koulussa siten, että kieltäytyi tekemästä kotitöitä ja torjui opettajien auktoriteetin, tai todella HALUSI olla kapinallinen, mutta ei uskaltanut vanhempien asettaman paineen takia.
  • On voinut kokea jo varhain masennusta olemassaolosta tai toivottomuuden tunteita. Tuntee ovat voineet vaihdella surullisuudesta syvään epätoivoon. Itsemurha-ajatukset eivät kuitenkaan ole tavallisia indigoaikuisilla.
  • Ei pidä palveluun suuntautuneista ammateista. Vastustaa auktoriteetteja tai työyhteisön arvoasteikkoja.
  • Työskentelee mieluummin yksin, johtaja- asemassa tai yhteisölle rakentavissa työyhteisössä.
  • Omaa hyvän ymmärryksen toisia kohtaan, mutta huonon sietokyvyn typeryydelle.
  • Voi olla tunnetasolla erittäin herkkä ja ilmaista tunteensa helposti tai voi olla juuri edellisen vastakohta siten, että ei ilmaise ollenkaan tunteitaan.
  • Voi olla ongelmia raivon hallitsemisen kanssa.
  • Voi olla ongelmia järjestelmien kanssa, joita pitää tehottomina tai täysin toimimattomina, esimerkiksi poliittiset, koulutukseen liittyvät tai oikeusjärjestelmään liittyvät järjestelmät.
  • Tuntee politiikassa, että oma ääni ei kuitenkaan vaikuta mitään.
  • Torjuu tai on ahdistunut ihmisten tavallisesta unelmasta saada ura, avioliitto, 2,5 lasta, talo ja kesämökki.
  • Vihaa tai pelkää sitä, että ”isoveli valvoo”.
  • Haluaa palavasti tehdä jotakin muuttaakseen tai parantaakseen maailmaa. Voi olla vaikeuksia löytää omaa polkuaan.
  • Omaa psyykkisiä tai henkisiä kykyjä varsin varhain – Teini-ikään mennessä tai sitä ennen.
  • Ei ole ollut ollenkaan tai vain harvoja indigoroolimalleja.
  • Intuitio on vahva.
  • Kokee psyykkisiä kokemuksia, esim. kuulee ääniä, näkee enkeleitä tai kummituksia, on kokenut kehosta poistumista.
  • On sähköisesti herkkä siten, että kellot tai tietokoneet lakkaavat toimimasta heidän läheisyydessään, katuvalot sammuvat, kun niiden alta kävelee, hehkulamput räjähtelevät rikki tai muut sähköiset laitteet lakkaavat toimimasta.
  • Voi olla tietoinen toisista ulottuvuuksista tai rinnakkaistodellisuuksista.
  • On seksuaalisesti erittäin ilmaisukykyinen ja kekseliäs, tai voi torjua seksuaalisuuden kyllästyttyään siihen tai tavoitellessaan korkeampia henkisiä yhteyksiä. Voi tutkia vaihtoehtoisia seksuaalisuuden muotoja.
  • Etsii tarkoitusta elämälleen ja maailman ymmärtämistä. Voi etsiä vastauksia uskonnoista tai henkisyydestä, henkisistä ryhmistä tai kirjallisuudesta, tai itsensä auttamiseen opastavista kirjoista tai ryhmistä.
  • Jos löytää tasapainon, hänestä tulee erittäin vahva, terve ja onnellinen.
INDIGOAIKUINEN
Indigoaikuisen erityinen tehtävä on olla ennen kaikkea tien näyttäjä. Kun indigoaikuinen oppii tuntemaan itsensä, vahvuutensa ja heikkoutensa ja löytämään oman polkunsa kivikkoisessa maailmassa, hän samalla johdattaa muita eteenpäin.

Indigoaikuisen tai aikuistuvien nuorten tärkeä tehtävä on tuoda muutos maapallolle. Meidän on tuotava parempia tapoja ajatella ja toimia politiikkaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen, oikeusjärjestelmään ja luonnonsuojeluun.

Maailmamme tarvitsee muutosta ja jokaisen työpanos on tässä muutoksessa tärkeä. Indigoihmisen tehtävä on ennen kaikkea tuoda avarampi, uusia tapoja ajatella ja toimia, jotta muutos lähtisi käyntiin ja tapahtuisi hyvään suuntaan.

INDIGOIDEN HAASTEET TERVEYDENHUOLLOSSA
Eräs piirre indigoihmisessä on, että myös heidän kehonsa on herkempi kuin muiden ihmisten. Indigo ei todennäköisesti siedä ruuan lisäaineita, kasvissuojelumyrkkyjä, raskasmetalleja, homeita, loisia ja ”kuollutta” ruokaa. Hän maistelee yhtä suurella innolla vesien erilaisia makuvivahteita, kuin muut ihmiset maistelevat viinien makueroja. Hän arvostaa puhdasta, energisoitua ja elävää vettä. Hän valitsee vaatteensa mielellään luonnonmateriaaleista ja kärsii helposti pyykinpesuaineiden hajuista tai muista kemikaaleista.

Indigolle saattaa muiden ihmisten riita iskeä kasvoille, kuin joku olisi motannut häntä suoraan päin näköä. Hän saattaa tulla kipeäksi muiden pahoinvoinnista ja itkeä muiden suruja ymmärtämättä itsekkään, mitä tapahtuu.

Usein indigolle eivät voimakkaat lääkkeet sovi ollenkaan, vaan hän saa suuremman hyödyn homeopatiasta, kukkatipoista tai resonanssihoidoista. Hänen psyykkinen tasapainonsa saa suuremman avun henkiparantajalta, kuin psykologin kanssa käydyistä keskusteluista. Nykyisessä järjestelmässä indigo on siten hyvin paljon itsensä varassa yrittäessään löytää apua vaivoihinsa, sillä virallinen terveydenhoitojärjestelmä ei pysty häntä yleensä kovin monissa asioissa auttamaan.

KRISTALLI - JA SATEENKAARITIETOISUUS

Uudet, nyt syntyvät lapset ovat yhä tietoisempia ja elävät yhä moniulotteisemmassa todellisuudessa. Näitä 2000- luvulla syntyviä, tietoisia lapsia kutsutaan kristallilapsiksi tai sateenkaarilapsiksi. Myös monet indigoaikuiset löytävät tiensä yhä pidemmälle moniulotteiseen tietoisuuteen. He käyvät tällä hetkellä läpi nopeaa muutosta indigotietoisuudesta kohti kristallitietoisuutta tai sateenkaaritietoisuutta.

Se on matka yhä syvemmälle itseemme, aina parempaan itsemme tuntemiseen. Sitä mukaan kun muutumme, myös auramme pääväri muuttuu. Muutoksen aikana voimme kokea henkisiä, tunteisiin liittyviä tai kehossa tapahtuvia nopeita muutoksia, jotka hämmentävät ja saavat aikaan kriisin.

Tavallisella lääketieteellä tai psykologilla ei ole mitään keinoja ymmärtää näitä muutoksia tai auttaa niistä seuraavia ongelmia. Koko kehojärjestelmämme alkaa pyrkiä eroon kaikesta siihen kertyneestä ylimääräisestä painolastista, jotta uudet energiat voisivat vapaasti virrata. Fyysisen kehon tasolla voi ilmetä voimakasta väsymystä, särkyjä nivelissä, lihaksissa, päässä, niskassa ja hartioissa, vatsakipuja, maksan toimintaongelmia tai suurta ruokahalua tai haluttomuutta syödä mitään.

Erilaiset myrkyt, ruuan lisäaineet, saasteet, lika ja epäsiisteys alkavat häiritä paljon. Tämä kaikki liittyy kehon puhdistumiseen. Kristallikeho ei pidätä itsessään mitään myrkkyjä. Elimistö haluaa eroon homeista, metalleista, loisista, polyypeista, bakteereista, viruksista, kuonakertymistä, joskus jopa koruista.

TARVE PUHDISTAA ITSENSÄ KOKONAAN
Muutoksen keskellä olevalla on suuri tarve puhdistaa itsensä täydellisesti. Tunnetasolla kehomme pyrkii puhdistumaan astraalitason myrkyistä ja loisista. Meille tulee myös tarve selvittää kaikki karmalliset solmumme ja velkamme, puhdistaa välimme kanssaihmisiimme kaikissa ajoissa ja paikoissa. Monille alkaa selvitä, kuka Minä Olen, ajasta ja paikasta riippumatta.

Käsitys itsestä muuttuu voimakkaasti, kun olemuksemme osat eri inkarnaatioista tulevat näkyviin selvästi. Alamme ymmärtää syvällisesti sen, että koska aika ja paikka ovat vain illuusioita, me olemme kaikkea sitä, mitä olimme aikaisemmissa, nykyisessä ja tulevissa elämissä sekä niiden rinnakkaisissa todellisuuksissa. Opimme muistamaan tulevaisuuden ja muuttamaan menneisyyttä. Opimme luomaan asioita. Henkisellä tasolla lähestymme yhä enemmän sitä hetkeä, kun antaudumme täydellisesti Luojamme tahtoon ja ymmärrämme, että emme todellisuudessa ole koskaan olleetkaan Hänestä erossa.


Jos sinulla on tunne, että olet yksi meistä, ota yhteyttä.
Käynnistetään yhteinen keskustelutiimi ja ryhmätapaaminen!


11P-oireyhtymä




11P-oireyhtymän piirteet

• Puuttumattomuus
• Palautteettomuus
• Panettelu
• Paneutumattomuus
• Pehmoilu
• Peittely
• Piilottelu
• Piittaamattomuus
• Pomottelu
• Puhumattomuus
• Päättämättömyys

Tällaista meillä on välillä kotonakin....