Otteita elävästä elämästä...

Ennen kuin maailmassa oli yhtään jumalaa, oli vain tietoisuus, joka uinui ikuista untansa. Ensimmäinen valpas jumala heräsi horroksesta ja sai tietoisuudessa pientä liikettä aikaiseksi. Niin syntyi meidän tuntema maailmankaikkeus.

Tämä ensimmäinen jumalaksi itseään nimittävä tietoisuus loi myös maapallomme ja osan tähdistöistä ja planeetoista. Raamattu kertookin tämän jumalan luomistyöstä. Toinen jumala, joka oli tietoisuudessa ollut vierestäkatsojan roolissa, antoi ensimmäisiä merkkejä itsestään: hän loi toisen, vahvemman ja suuremman, rinnakkaistodellisuuden edellisen päälle. Hän oli vahvempi ja tietoisempi, kuin tuo ensimmäinen jumala. Vielä nousi viisi muuta jumalaa, jotka olivat toinen toistaan tietoisempia ja he myös loivat omat rinnakkaistodellisuutensa, sisällyttäen alemmat ja pienemmät todellisuudet sisäänsä. Jumalien hierarkia menee juuri tässä järjestyksessä, ensimmäisestä lempeämmästä seitsemänteen ankarampaan. Taivasten valtakunnat ovat todellisia kaikissa rinnakkaistodellisuuksissa. Alempi rinnakkaistodellisuus on osa ylempää rinnakkaistodellisuutta, jotka me koemme ulottuvuuspalloina. Kullakin rinnakkaistodellisuudella on omat lakinsa, järjestyksensä ja hierarkiansa.

Juuri tästä syystä meillä on kaipaus oppia henkisyyttä ja korkeamielisyyttä, jotta pääsisimme aina vaan korkeammalle ja korkeammalle tasolle ja oppisimme ymmärtämään itse Universumia. Meitä auttavat enkelit ja henkioppaat tulevat eri rinnakkaistodellisuuksista meitä opastamaan ja auttamaan – joskus jopa sotkemaan. Kukin heistä on inkarnoitunut useamman kerran eri ulottuvuuksiin ja heillä on tarve auttaa. Enkeleitä on myös maan päällä ihmiseksi syntyneitä...

Se, miten elät omaa elämääsi ja miten koet lähimmäisesi, auttaa paitsi sinua, myös lähimmäisiäsi pääsemään korkeammille tasoille. Ajatuksilla on valtava voima ja se koskee meitä kaikkia.

Vielä on ilmentymättä kolme jumalaa, jotka odottavat omaa hetkeään. Yhdestoista taso on tyhjyys ja äärettömyys, joka pitää sisällään kaiken ja jonka tarkoitus on vain toteuttaa itseään, eli tyhjää. Tyhjä tila täyttää kaiken sen tilan, jossa ei ole energiaa. Ja kaikki on loppujen lopuksi vain energiaa, joka päätyy tyhjyyteen.

Kun maallinen vaelluksemme loppuu, alkaa seuraavan tietoisuuskentän ajatusmallin opettelu, sisäistäminen, ja sitä kautta inkarnoituminen juuri tiettyyn rinnakkaistodellisuuteen. Koska aikaa ei ole ja se on vain harhaa, elämme ikuisesti ajasta aikaan, kunnes saavutamme tyhjän. Ja kun tyhjä on täysi, alkaa uusi aika. Mitä se tuo tulleessaan, on mysteeri. Mutta ainakaan se ei ole mitään sellaista, jota olen jo kokenut. Maailma antaa odotuttaa itseään.

Vasta kun kaikki elämän muodot ja tietoisuuden variaatiot on käyty läpi ja nuo kymmenen jumalaa ilmentäneet itsensä, on tyhjän aika täyttyä.

Olet joskus kokenut hetkiä, jotka tuntuvat jotenkin tutuilta. Tuo tuttuus tulee rinnakkaistodellisuudesta –  koet samanaikaisesti hetken useammassa todellisuudessa. On mahdollista elää useammassa rinnakkaistodellisuudessa samanaikaisesti. Kun mieli hiljenee, tulee näistä rinnakkaistodellisuuksista tietoisemmaksi ja totuus alkaa valjeta.

Emme katoa koskaan, sillä elämä on ikuista. Siksi lapseni eivät ole minun lapsiani, vaikka olen heitä kohdussani kantanut. En omista heitä enkä varsinkaan heidän elämäänsä enkä mielensä polkuja. He ovat inkarnaation aikaansaannoksia. Minulla on ollut sopimus heidän kanssaan, että jos joskus inkarnoidun, otan heidät ilolla luokseni. Nämä sielunsopimuksiksikin nimetyt on tehty edellisessä elämässä, joka on kuitenkin juuri tätä samaa elämää eri rinnakkaistodellisuuksissa juuri nyt. Olemme symbioosissa: täällä maapallolla minä pidän heidät hengissä ja he pitävät minut hengissä. Kaikki on merkityksellistä ja kuitenkaan millään ei lopputuloksen kannalta ole mitään merkitystä. Jokainen elää niin kuin elää ja tekee omat päätelmänsä ja sopimuksensa. Jokaisen on löydettävä oma pakkansa Universumissa ja toteutettava tehtävänsä, mitä se sitten lieneekään. Jokaisella on kuitenkin omat tehtävänsä ja syynsä tänne tuloon. Useimmat meistä haluavat tulla nähdyiksi ja saada kokemuksen elämästä itsestään. Jokaisella on sielunsopimus, joka voi olla ihan mikä vain tehtävä.

Maapallo on mahdollisuus meille tänne jälleensyntyneille tulla kuulluksi ja saada kokea tunteita, päästä kokeilemaan omia siipiään, saada oppia. Siksi meille on annettu puhumisen lahja. Meidän tulee puhua ääneen meille tulevat ajatuksemme ja kuvailla ääneen tunteitamme kanssaeläjien kesken. Ääneen lausutut sanat eivät kuole koskaan, vaan ne jäävät elämään maailmankaikkeuteeen ikuisiksi ajoiksi. Kaikki ajatuksemme ovat jonkun ääneen lausuttuja sanoja. Meillä ei ole omia ajatuksia – sen kuvitteleminen on suurta harhaa.

Emme myöskään opi mitään uutta, vaan kaikki on vanhan muistamista ja siten kertausta. Siksi kuvitelmamme, että loisimme jotain uutta, on myös harhaa. Kaikki on jo olemassa, siksi vain tietoisuutemme voi kasvaa. Kaikki variaatiot on kokeiltu ja niistä on hyödynnetty kaikkein toimivimmat, mutta toimimattomatkin variaatiot – niin ajatukset kuin tekniset laitteetkin – jäävät ikuisesti olemaan. Mikään ei katoa. Historia vain toistaa itseään eri muodoissa, kunnes kaikki joskus hiljenee ja uuden ajan maailman luominen voi alkaa.

Jokainen meistä tekee parhaansa joka ikinen hetki - juuri sen, mihin kulloinkin on kykeneväinen. Ei enempää eikä vähempää. Universumissa ei ole hyvää eikä pahaa – kaikki on. Minun tulee hyväksyä kaikki sellaisenaan ja opetella näkemään totuuden monet kasvot joka asiassa. Hyväksyminen on avainsana. Kaikkinainen syyllistäminen, määritteleminen, arvottaminen ja ehdollistaminen vie minua aina vaan kauemmaksi siitä totuudesta, että minun on opittava hyväksymään totuuden eri puolet sellaisenaan ja kohtaamaan ne avoimin mielin. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa totuutta.

Kun tunnen itseni, tunnen muutkin ihmiset. Kun kohtaan ihmisen, näen hänessä osia itsestäni. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Vastakohdat eivät täydennä toisiaan, vaan tällainen kohtaaminen panee minut miettimään omaa itseäni entistä enemmän ja tarkemmin. Hyväksyminen on tässäkin avainsana. Joskus totuus kirpaisee syvältäkin, mutta se on terapeuttista minulle itselleni.

Rakkaus on kummallinen asia – se on markkinoitu niin moneen. Mutta itse rakkaus on hyväksymistä, niinkuin kaikki oleva. Kaikkia ei voi rakastaa, mutta jokaiselle voi olla ystävällinen. Voit sanoa rakastavasi vasta sitten, kun voit luopua rakkauden tunteestasi. Aika yksinkertaista. Luopumalla kaikesta, saa kaiken tuplana takaisin. Ja todellinen rakkaus tulee aina takaisin. Ennemmin tai myöhemmin näin tulee käymään, sillä emme katoa koskaan. Universaali rakkaus on ikuista.

Kertomista on vähän – ja kuitenkin paljon

Hyväksyminen pähkinänkuoressa

Hyväksyminen on monimutkainen irtikasvamisen kasvuprosessi. Hyväksyminen edellyttää täydellistä luopumista arvostelusta, määritelmistä hyvä ja paha, oikea ja väärä. Hyväksyminen on tilan antamista itselle ja muille. Se on myös ajan ja paikan määritelmästä luopumista, luopumista opetetusta ajattelumallista - täydellistä ajattelun vapautta. Hyväksymiseen ei liity kritiikin, anteeksiannon tai todistelun tarvetta, jonka seurauksena useinkin, valitettavasti, jää sanattomaksi.

En kuitenkaan tarkoita, että pitäisi olla täysin samaa mieltä tai aivan hampaaton asioiden ja erilaisten ilmiöiden edessä. Oma kanta voi ja saakin olla. Erona vain on, että hyväksymisen tilassa en koe tarvetta oikoa käsityksiä tai tyrkyttää valmiita vastauksia. Niitä vain ei ole. Ei ole yhtä ainoaa totuutta, sillä kaikki ovat osa totuutta ja siten totuuksia itsessään.

Totuus ei ole itseisarvo. Se on elävä ja hengittävä. Kaikki mitä näen ja koen, on totta. Kaikki mitä aistin, on totta. Hyväksyminen antaa mahdollisuuden katsella näitä totuuksia joko läheltä tai kaukaa ja perspektiivistä riippuen ne ovat aina erilaisia näyttäytyen mitä moninaisimmissa muodoissa. Tästä syystä ei ole hyvää tai pahaa, oikeaa tai väärää, aikaa tai paikkaa. Kaikki on - halusin tai en - kaikki kuitenkin on.

Hyväksymiseen liittyy myös oman itsen löytäminen, ymmärtäminen ja suvaitseminen. Olen juuri sellainen kuin olen: minä. Hyväksyminen on mielenrauhan saavuttamista ja siinä pysymistä ilman pinnistelyä, luopumista, sietämistä tai taistelua.


Anteeksi antamisen ja hyväksymisen välinen ero

Kun minulla on tarve antaa jollekulle anteeksi, en ole hyväksynyt asioita sellaisina kuin ne ovat. Minulla on silloin sisäinen tunne- ja arvomaailmakartta, johon asiaa peilaan. Anteeksiantoon liittyy uskomuksia ja arvoja, jotka useimmiten eivät ole edes omiani. Tunne siitä, että minua on loukattu ja kohdeltu väärin, perustuvat ihmismieleen istutettuun oikeaan ja väärään. Jos pystyn hyväksymään kaiken olemassa olevan sellaisena kuin se näyttäytyy, minulle on rakentunut ymmärrystä. Ja kun minulla on ymmärrystä, minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa.


Aika ja sen määritelmä

Ihminen on keksinyt ajan määritelmän, joka juontaa juurensa syntymän ja kuoleman välisestä hetkestä. Ihmiskehon muutos on jatkuva kasvuprosessi, jolla on silmin havaittava alku ja loppu - tästä ajan määritelmä. Mittaamme aikaa sukupolvina, vaikkakin puemme sen sekunneiksi, päiviksi ja vuosiksi. Meissä virtaa yksilöllinen energia, joka on mahdollista jakaa ja liittää yhteen toisien energioiden kanssa. Tämä energiavirtaus mahdollistaa uudet sukupolvet ja yhteenliittymät. Energiat ovat kuin magneetteja, jotka kutsuvat luokseen vain tiettyjä energioita - aivan kuin ne soittaisivat vain yhtä sävelmää. Aika on moniulotteinen elementti, organismi itsessään, joka on vain mielen luoma illuusio. Kaikki on tässä.

Aikalehdet antavat meille vain aikalisän, jonka koemme vanhenemisena. Ihmisenä oleminen tarkoittaa kuoleman, yksin jäämisen, hylätyksi, kadotetuksi ja unohdetuksi tulemisen pelkäämistä. Aika ei kulje eteen tai taakse - ei ole mennyttä tai tulevaa, on vain tämä hetki. Jos kuvitellaan, että aika olisi horisontaalinen, olisi tämä hetki tietty piste, joka laajenee vain vertikaalisesti ja aikalehti määrämätön tila - pompimme korkeuksiin vain paikoillamme tietyssä määräämättömässä tilassa ja kuitenkin samassa pisteessä. Ehkä tästä efektistä johtuen puhutaan taivaista, korkeuksiin pääsemisestä, valaistumisesta, tasoista, karmasta, jälleensyntymästä jne. Vain ihmisellä on käsitys alusta ja lopusta - kaikki on kuitenkin nyt.


Sattuma

Kun katson suoraan ja riittävän kaukaa, ymmärrän, ettei sattumaa ole. On vain syy ja seuraus. Tajuan, että aika on vain määritelmä, jonka me ihmisinä olemme antaneet ja sen mittapuuna on fyysinen syntymä ja kuolema suhteessa ikuiseen elämään. Energiat vetävät puoleensa. Näistä energiapyörteistä syntyviä solitonisia ilmiöitä me kutsumme sitten sattumiksi. Noh, miten vain, sattumaa ei kuitenkaan ole. Minun on mahdollista havainnoida vain ilmiöitä, jotka ovat mahdollisia ymmärrykselleni ja mahtuvat tietoisuuteeni. Tietoisuuteni kasvaessa olen huomannut, ettei sattumaa ole - se voidaan kyllä tarvittaessa järjestää.


Tyhjä ja sen tehtävä

Minulle on opetettu, että asioilla ja ilmiöillä on aina kaksi puolta. Olen kuitenkin ymmärtänyt ettei kaikilla asioilla ja ilmiöillä aina ole vastapuolta. Vastapuolella tarkoitan, että jonkin olemassaolo edellyttää vastavoimaa tai -puolta, jotta ilmiö olisi mahdollinen. Nyt olen herännyt tietoisuuteen, jossa minulle tyhjä on enemmän kuin mikään muu ja kuitenkin vähemmän kuin kaikki yhteensä. Tyhjän tarkoitus on vain toteuttaa itseään. Tyhjä täyttää kaiken tilan, jossa ei ole mitään. Tyhjän taas täyttää mikä tahansa ajatus, tila, väri, valo, energia tms. Tyhjän vastakohta on mikä vaan. Tyhjä ei ole mitään. Me päädymme tyhjään - palataksemme sieltä takaisin. Tyhjässä tilassa on solitonisten ilmiöiden mahdollista voimistua ja kehittyä ja siten synnyttää jotain uutta - tai jotain vanhaa.


Olemassaolo - ei olemassaolo

Olemassaolon tarkoitus on toteuttaa elämää itseään ja olemassaolo edellyttää ei-olemassaoloa. Ei-olemassaolo on olemassaolon kivijalka, jolle elämän energia itsessään sen kaikissa olomuodoissa pohjaa. Ei-olemassaolo on ainoa joka on pysyvä - se ei ole mitään eikä se toteuta mitään, edes itseään. Se on ainoa, joka ei tarvitse kivijalkaa, joka ei pohjaa mihinkään eikä edellytä mitään. Kaikkinaiset elämän muodot pyrkivät toteuttamaan sekä tuottamaan elämää ja liikettä olemassaolon puolesta. Kaikki mitä on, tapahtuu olemassaolon puolesta ja tähtää elämän ylläpitämiseen. Kuitenkin loppuviimeksi ei-olemassaoloon päätyy kaikki.

Kun tietoinen tulee itsestään tietoiseksi, se tullee tarpeettomaksi ja katoaa. Mutta katoaako se tyhjään tullakseen sieltä joskus takaisin vai päätyykö se ei-olemassaoloon oman tarpeettomuutensa vuoksi, onkin hyvä kysymys.


Äärettömyys sellaisena kuin sen koen

On aika hyvä kysymys sekin, että onko ääretön ja äärettömyys sama asia ja että ovatko ne rajallisia, rajattomia, suljettuja vaiko avoimia. Vähän samanlainen kysymys, kuin että onko riittävästi ja tarpeeksi synonyymeja toisilleen, ja onko jompikumpi niistä enemmän? (Itse päädyin tulokseen, että tarpeeksi on enemmän kuin riittävästi.)

Ajattelen, että mikä vain on mahdollista, jos rajan asettaa johonkin. Asioita voi lähestyä sisältä ja ulkoa päin, joko erikseen tai yhtäaikaisesti. Yhtäaikainen lähestymistapa tuottaa hologrammiefektin: esim. suuruuden ja pienuuden samanaikainen kokeminen tuottaa äärettömyyden tunteen, jonka myötä kaiken kokeminen yhtenä on mahdollista tuntea fyysisellä tasolla.

Ääretön on rajaton ja suljettu tila, joka aukeaa äärettömyyteen. Äärettömyys on jatkuvasti elävä ja muotoaan muuttava tila, joka voi olla pallon, reikäjuuston, viivan tai ihan minkä tahansa muotoinen ja kokoinen, jolla ei ole omaa massaa - ainoastaan tila. Sillä ei ole varsinaista alkua eikä loppua ja se voi venyä rajattomasti joka suuntaan. Sillä on myös vetäytymisen ominaisuus, jolloin äärettömyyden rajallisuus ilmenee hetkellisesti. Äärettömyyden rajapinta kulkee ei-olemassaolon rajapinnalla. Äärettömyys on tyhjyyttä täynnä.


Elämän tarkoitus

Elämän tarkoitus on tuottaa tietoisuutta ilman erityisempää päämäärää. Se mahdollistaa kaikki olomuodot ja ilmiöt. Elämä itsessään tuottaa liikettä, jolla on tarkoitus tuottaa elämää itsessään niin, että kaikki mahdolliset variaatiot ja kombinaatiot tulee käydyksi läpi uudestaan ja yhä uudestaan. Sillä ei ole määrää tai tavoitetta, täyttymystä tai täyttymistä, kaavaa tai skenaariota - ei mitään odotuksia tai uskomuksia. Ei mitään.


Ymmärryksen rajat - niiden vetäminen ja toteaminen

Kun törmään arvosteluun, rakentavaankin kritiikkiin, sanomiseen ylipäätään - olen saavuttanut ymmärryksen rajat. Jos mieleni pysyy tyynenä, nämä kohtaamani rajat eivät ole omiani tai itse vetämiäni. Rajoilla on tarkoitus luoda turvallisuutta, tuttuutta - jokainen meistä määrittää rajansa johonkin. Jos olen ylittänyt toisen rajat, kohtaan arvostelua, vihaakin. Viha ei kuitenkaan ole, vaikka siltä tuntuukin, henkilökohtaisesti tarkoitettu minulle. Vihan tunne syntyy, kun ymmärrykseni rajat ovat kauempana tai ehkä kokonaan näkymättömissä ja toinen osapuoli ei kykene hahmottamaan tai tavoittamaan niitä. Viha on turhautuneisuutta, epäonnistumisen pelkoa, tietämättömyyttä.

Siirrän ymmärrykseni rajoja kauemmaksi aina kun voin. Tavoittelen ymmärrykseni rajoja, ihmettelen mahdottomia - ja huomaan, että kaikki on mahdollista, jos vain rajan määrittää johonkin. Ylitän rajani rohkeasti - en menetä mitään. Kokemus avartaa aloja ja antaa näkemykselleni pontta.

Tietoiseksi tuleminen edellyttää rajojen rikkomista ja uusien rajojen tavoittelemista. Katso, mihin olet oman ymmärryksesi rajat määrittänyt, vai onko peräti ne määritelty jonkun muun toimesta puolestasi? Ja jos näin on, kenen rajoilla liikut? Miksi?


Olen pitänyt pitkään "radiohiljaisuutta" tässä blogissa. En vain ole keksinyt sanottavaa, osannut pukea sanoiksi näitä ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia...

Hyvää alkavaa Uutta Vuotta kaikille!

Pähkäilemisiin!

Tämän halusin sinulle sanoa

Olet syy, miksi olen täällä.
Tämä ei ole seurausta mistään, eikä tämän tarvitse johtaa mihinkään. Mitään ei tarvitse muuttaa. Olet kuitenkin syy. Yksi ja ainoa. Haluan vain sanoa sinulle, että olet minulle rakas, vaikka mitä tapahtuisi. Seuraan sinua ja ajatukseni kulkevat kanssasi missä ikinä kuljetkin, mitä ikinä olet ja miksi ikinä tuletkin.
Kun katson sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Kun ajattelen sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Olen niin täynnä hellyyttä, että se suorastaaan pursuaa minusta, vaikka kuinka sitä koettaisin peitellä – se loistaa kasvoiltani, hehkuu ruumiistani.
Onhan tämä hämmentävää ja mahdotonta uskoa. Jotkut asiat vain ovat ja ovat siten aina. Olemmeko puolitiessä – en tiedä. Olemmeko matkalla – en tiedä sitäkään. Mutta sen tiedän, että olen tässä ja sinä olet siinä – vain sillä on merkitystä. Haluan vain sanoa, että olet minulle rakas.
Tässä matkalla on tullut tehtyä kaikenlaista ja kuitenkaan en ole tehnyt mitään mahdottomia, sillä sellaista ei ole olemassakaan. Mikään ei ole mahdotonta – ei mikään.
Uusi päivä tuo tullessaan vain uuden päivän. Siten yö seuraa päivää ja päivä yötä. Niin tämä peli nimeltä elämä ja leikki nimeltä ihminen vain jatkuu – toistaa itseään.
Ei minun olisi ollut pakko tulla tänne, mutta halusin. Halusin kertoa sinulle ihan itse, kasvoista kasvoihin, että olen tässä ja että olet minulle rakas. En sitten muuta. Vain sen.
Näen ihmetystä ja hämmennystä kasvoiltasi – kuvittelet, että sinun olisi tehtävä jotain ratkaisuja. Mutta asia ei ole niin – mitään ei tarvitse muuttaa. Ei mitään. Tämä levollisuus vain kasvaa sisimmässäni. Ihana rauha!
Elämän tarkoitus on vain tuottaa elämää ja pitää sitä yllä – toivoa tulevasta, uskoa paremmasta. Elämän tiellä kohtaa monia mutkia – mahdollisuuksia, jotka tulisi käyttää ja koettaa. Mikään tie ei johda kuitenkaan sen enempään tai vähempään – mikään ei johda tällaisenaan mihinkään. Siksi muutos on ainoa mahdollinen   vaihtoehto – se ainoa vaihtoehto. Joku on sanonut jo aikoinaan, että muutos on tullut jäädäkseen. Näitä merkkejä ja vihjeitä mahdollisesta muutoksesta on joka puolella ympärillämme: pieni ihminen sitten keräilee niitä ja säilyttää aarteitaan kuin kultajyvää.
Mitä sitten tarkoittaa olla ihminen? Se on leikki, jonka eteen on valmis tekemään paljon. Ihminen joutuu kuitenkin viimekädessä luopumaan itsestään. Se on pienelle ihmiselle suuri asia: kuolema. Mikä helvetin kuolema?? Eihän sellaista ole olemassakaan. Mikään ei kuole, mikään ei häviä, ei lakkaa olemasta. Milloinkaan. Ei milloinkaan.
Koko maailmankaikkeus on miniatyyrinä edessäni – koko sen historia, mennyt ja tuleva. Kuitenkin tässä hetkessä on kaikki mikä on omaa – vain tässä hetkessä. Ihminen on ainoa olento, joka mittaa aikaa ja se johtuu ruumiistamme: synnytään ja kuollaan ja kaikki aika on siinä jossain välissä. Mutta, kuten tiedät, kuolemaa ei ole, me vain muutamme muotoamme, muttemme häviä mihinkään.
Sielunvaelluskin on vain keksittyä ja tekohengitystä tulevan muutoksen edetessä – se on myös yksi ajan jatkumon mittareista – ajan tappoa parhaimmillaan. Pitkittää, muttei mutkista, hidastaa, muttei estä.
Ihmiset ovat pystyttäneet itselleen kummia rajoja. He ovat verhonneet rajat pelolla ja pitävät niistä kiinni kuin viimeistä päivää. Rajoista on tullut itseisarvo. Ja kuitenkin parasta ihmisyydessä on se, että kuolemme – tähän ei ole pakko tyytyä eikä tähän ole tarvis palata. Jokainen voi jatkaa leikkiään niin kuin haluaa ja kokee tarpeelliseksi – se on jokaisen oikeus. Se on myös kohtuus.
Mitä ihmeellistä on siinä, ettei aseta mitään erityisiä merkityksiä millekään? Kaikki määritelmät, kaikki periaatteet, kaikki käsitteet, kaikki sopimukset ja sitoumukset – mtä niillä on loppujenlopuksi väliä tai merkitystä? Miksi millään pitäisi olla sen suurempaa merkitystä? Nehän vievät meidät aina vain kaeummaksi itsestämme – ja juuri sillä on merkitystä. Vain sillä.
En aio pitää sinulle luentoa, tiedät mitä tarkoitan...
Mutta haluan sanoa sinulle, että olet minulle rakas.
Nyt ja aina.

Elämä on

Opas elämän poluille

18. kappale Bhagavadgitasta

Uskosta

Vain yksi ystävä, en tarvitse enempää. Mutta kuka ymmärtäisi minua?

Jokainen loukkaus saa minut linkoamaan itseni kauemmas kaikesta ja kaikista. Sillä tavoin linkosin itseni maailmankaikkeuden ulkopuolelle.

Loukkaa vaan, ja pääsen vielä pitkälle!

Tantran ohjeet elämälle

1. Anna ihmisille enemmän, kuin he odottavat ja tee se iloisin mielin.
2. Pidä mielessäsi suosikkirunosi.
3. Älä usko kaikkea mitä kuulet, kuluta kaikki mitä sinulla on tai laiskottele niin paljon, kuin haluat.
4. Kun sanot: "Minä rakastan sinua", tarkoita sitä myös.
5. Kun sanot: "Pyydän anteeksi", katso henkilöä silmiin.
6. Ole kihloissa ainakin 6 kuukautta, ennen kuin menet naimisiin.
7. Usko rakkauteen ensisilmäyksellä.
8. Älä koskaan naura kenenkään unelmille. Ihmisillä, joilla ei ole unelmia, ei ole paljon mitään.
9. Rakasta syvästi ja kiihkeästi. Se voi myös sattua, mutta se on ainoa tapa elää elämää täydellisesti.
10. Riitele oikeudenmukaisesti. Älä nimittele.
11. Älä tuomitse ihmisiä heidän sukulaistensa perusteella tai sen elämän perusteella, johon he ovat syntyneet.
12. Opeta itsesi puhumaan hitaasti mutta ajattelemaan nopeasti.
13. Kun joku kysyy sinulta asiaa, johon et halua vastata, hymyile ja kysy: "Miksi haluat sen tietää?".
14. Muista ottaa huomioon, että suuri rakkaus ja suuret saavutukset tuovat mukanaan myös suuria riskejä.
15. Soita äidillesi.
16. Sano: "Terveydeksi" kun kuulet jonkun aivastavan.
17. Kun häviät, älä kuitenkaan hukkaa häviösi antamaa opetusta.
18. Seuraa kolmea ohjetta: Kunnioita itseäsi, kunnioita muita ihmisiä ja ole vastuussa kaikista toimistasi.
19. Älä anna pienen riidan vahingoittaa hyvää ystävyyttä.
20. Kun huomaat tehneesi virheen, toimi heti sen korjaamiseksi.
21. Hymyile, kun olet vastaamassa puhelimeen. Soittaja kuulee sen äänestäsi.
22. Ota puolisoksesi henkilö, jonka kanssa on ihastuttavaa keskustella. Kun vanhenet, keskustelutaito tulee aina vain tärkeämmäksi.
23. Vietä joskus aikaa yksin.
24. Avaa mielesi muutoksille, mutta älä anna niiden muutta omia arvojasi.
25. Muista, että hiljaisuus on joskus paras vastaus.
26. Lue enemmän kirjoja. Televisio ei ole niiden korvike.
27. Elä hyvä ja kunniallinen elämä. Kun tulet vanhaksi ja ajattelet elämääsi taaksepäin, voit nauttia siitä uudelleen.
28. Luota Jumalaan, mutta lukitse silti autosi.
29. Rakastava ilmapiiri kodissasi on elämäsi perusta. Tee kaikkesi luodaksesi rauhallinen ja
30. harmoninen koti.
31. Erimielisyyksissä rakkaittesi kanssa käsittele vain tämänhetkistä tilannetta. Älä nosta esiin menneitä.
32. Älä kuuntele vain sitä, mitä joku sanoo. Kuuntele myös, miksi he sanovat niin.
33. Jaa tietosi. Se tie yltää kuolemattomuuteen.
34. Ole lempeä maailmalle.
35. Rukoile tai mietiskele. Siinä piilee mittaamaton voima.
36. Älä koskaan keskeytä, kun joku imartelee sinua.
37. Hoida omat asiasi.
38. Älä luota kehenkään, joka ei sulje silmiään, kun suutelette.
39. Kerran vuodessa mene paikkaan, jossa et ole ennen käynyt.
40. Jos joskus ansaitset paljon rahaa, käytä se toisten auttamiseen silloin, kun olet vielä elossa.
41. Se on elämän suurimpia ilonaiheita.
42. Muista, että vaikket aina saakaan sitä, mitä haluat, se voi olla joskus ihastuttava onnenpotku.
43. Opettele säännöt, niin opit, miten rikkoa niitä oikein.
44. Muista, että paras suhde on sellainen, jossa rakkautesi toisia kohtaan ylittää omat vaatimuksesi heitä kohtaan.
45. Arvostele menestystäsi sen mukaan, mistä sinun piti luopua saadaksesi menestyksesi.
46. Luonteesi on sinun kohtalosi.
47. Heittäydy yltiöpäisesti rakkauteen.