Tämän halusin sinulle sanoa

Olet syy, miksi olen täällä.
Tämä ei ole seurausta mistään, eikä tämän tarvitse johtaa mihinkään. Mitään ei tarvitse muuttaa. Olet kuitenkin syy. Yksi ja ainoa. Haluan vain sanoa sinulle, että olet minulle rakas, vaikka mitä tapahtuisi. Seuraan sinua ja ajatukseni kulkevat kanssasi missä ikinä kuljetkin, mitä ikinä olet ja miksi ikinä tuletkin.
Kun katson sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Kun ajattelen sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Olen niin täynnä hellyyttä, että se suorastaaan pursuaa minusta, vaikka kuinka sitä koettaisin peitellä – se loistaa kasvoiltani, hehkuu ruumiistani.
Onhan tämä hämmentävää ja mahdotonta uskoa. Jotkut asiat vain ovat ja ovat siten aina. Olemmeko puolitiessä – en tiedä. Olemmeko matkalla – en tiedä sitäkään. Mutta sen tiedän, että olen tässä ja sinä olet siinä – vain sillä on merkitystä. Haluan vain sanoa, että olet minulle rakas.
Tässä matkalla on tullut tehtyä kaikenlaista ja kuitenkaan en ole tehnyt mitään mahdottomia, sillä sellaista ei ole olemassakaan. Mikään ei ole mahdotonta – ei mikään.
Uusi päivä tuo tullessaan vain uuden päivän. Siten yö seuraa päivää ja päivä yötä. Niin tämä peli nimeltä elämä ja leikki nimeltä ihminen vain jatkuu – toistaa itseään.
Ei minun olisi ollut pakko tulla tänne, mutta halusin. Halusin kertoa sinulle ihan itse, kasvoista kasvoihin, että olen tässä ja että olet minulle rakas. En sitten muuta. Vain sen.
Näen ihmetystä ja hämmennystä kasvoiltasi – kuvittelet, että sinun olisi tehtävä jotain ratkaisuja. Mutta asia ei ole niin – mitään ei tarvitse muuttaa. Ei mitään. Tämä levollisuus vain kasvaa sisimmässäni. Ihana rauha!
Elämän tarkoitus on vain tuottaa elämää ja pitää sitä yllä – toivoa tulevasta, uskoa paremmasta. Elämän tiellä kohtaa monia mutkia – mahdollisuuksia, jotka tulisi käyttää ja koettaa. Mikään tie ei johda kuitenkaan sen enempään tai vähempään – mikään ei johda tällaisenaan mihinkään. Siksi muutos on ainoa mahdollinen   vaihtoehto – se ainoa vaihtoehto. Joku on sanonut jo aikoinaan, että muutos on tullut jäädäkseen. Näitä merkkejä ja vihjeitä mahdollisesta muutoksesta on joka puolella ympärillämme: pieni ihminen sitten keräilee niitä ja säilyttää aarteitaan kuin kultajyvää.
Mitä sitten tarkoittaa olla ihminen? Se on leikki, jonka eteen on valmis tekemään paljon. Ihminen joutuu kuitenkin viimekädessä luopumaan itsestään. Se on pienelle ihmiselle suuri asia: kuolema. Mikä helvetin kuolema?? Eihän sellaista ole olemassakaan. Mikään ei kuole, mikään ei häviä, ei lakkaa olemasta. Milloinkaan. Ei milloinkaan.
Koko maailmankaikkeus on miniatyyrinä edessäni – koko sen historia, mennyt ja tuleva. Kuitenkin tässä hetkessä on kaikki mikä on omaa – vain tässä hetkessä. Ihminen on ainoa olento, joka mittaa aikaa ja se johtuu ruumiistamme: synnytään ja kuollaan ja kaikki aika on siinä jossain välissä. Mutta, kuten tiedät, kuolemaa ei ole, me vain muutamme muotoamme, muttemme häviä mihinkään.
Sielunvaelluskin on vain keksittyä ja tekohengitystä tulevan muutoksen edetessä – se on myös yksi ajan jatkumon mittareista – ajan tappoa parhaimmillaan. Pitkittää, muttei mutkista, hidastaa, muttei estä.
Ihmiset ovat pystyttäneet itselleen kummia rajoja. He ovat verhonneet rajat pelolla ja pitävät niistä kiinni kuin viimeistä päivää. Rajoista on tullut itseisarvo. Ja kuitenkin parasta ihmisyydessä on se, että kuolemme – tähän ei ole pakko tyytyä eikä tähän ole tarvis palata. Jokainen voi jatkaa leikkiään niin kuin haluaa ja kokee tarpeelliseksi – se on jokaisen oikeus. Se on myös kohtuus.
Mitä ihmeellistä on siinä, ettei aseta mitään erityisiä merkityksiä millekään? Kaikki määritelmät, kaikki periaatteet, kaikki käsitteet, kaikki sopimukset ja sitoumukset – mtä niillä on loppujenlopuksi väliä tai merkitystä? Miksi millään pitäisi olla sen suurempaa merkitystä? Nehän vievät meidät aina vain kaeummaksi itsestämme – ja juuri sillä on merkitystä. Vain sillä.
En aio pitää sinulle luentoa, tiedät mitä tarkoitan...
Mutta haluan sanoa sinulle, että olet minulle rakas.
Nyt ja aina.

Valinta

Itse sitä valitsee kärsimyksensä.

Ajatuksia

Älä rakenna minulle monumenttia.
Pelkään, että jo minusta jäävä tuhkakin sitoo minut tänne ikuisiksi ajoiksi. Älä pidättele minua, tahdon vapauteni.

Minulla on jo avaimet taivaaseen ja helvettiin. Molemmat kävisi, jos hakisin pelastusta. Olen kuitenkin pelastanut itseni, joten olen jo paikkani valinnut. Eikä se ole kumpikaan edellä mainituista. Se on maailmankaikkeuden kartan ulkopuolella.

Ikuisesti.

Uskosta

Vain yksi ystävä, en tarvitse enempää. Mutta kuka ymmärtäisi minua?

Jokainen loukkaus saa minut linkoamaan itseni kauemmas kaikesta ja kaikista. Sillä tavoin linkosin itseni maailmankaikkeuden ulkopuolelle.

Loukkaa vaan, ja pääsen vielä pitkälle!

Aforismi

Totuuden löytäminen edellyttää vaatimattomuutta ja
itsensä hillitsemistä yhtä paljon kuin luonteen lujuutta.

Aforismi

Musteella kirjoitetut valheet eivät kykene pyyhkimään pois
verellä kirjoitettua totuutta.

Aforismi

Ongelmia ei ole olemassa — ihminen luo niitä.

Aforismi

Nerous luo velvollisuuksia, se ei vähennä niitä.

Aforismi

Muutos alkaa aina sisältäpäin.

Se, joka osaa...

Se, joka osaa, tekee.

Joka ei osaa tehdä, johtaa.

Joka ei osaa johtaa, kouluttaa johtajia.

Joka ei pysty kouluttamaan johtajia,
suunnittele johtamiskoulutusohjelmia.

Joka ei kykene tähänkään,
pohtii koulutusideologioita.

Jolla ei ole lahjoja näihin pohdiskeluihin,
laatii mietelauseita johtamiskoulutusideologioista.

Rakkaalle mummilleni...

Maija-mummille!

Ajan kulkua ei voi muuttaa – moni on ollut ennen meitä ja moni tulee meidän jälkeen.

Minulla on ollut onnea, kun juuri Sinä olet ollut minun mummini – olet opettanut minulle paljon asioita, joita en ehkä olisi koko elämäni aikana tullut huomaamaan ja joihin asioihin olisin kompastellut ilman ohjeitasi koko elämäni.

Me olemme kulkeneet käsi kädessä – vanha ja varsa. Mutta eikö tyttärien niin ole tarkoituskin? Hyvän elämän mittarina ei ole elettyjen vuosien määrä, vaan laatu.

Olen oppinut Sinulta myös sen, että elämä on paitsi rakastamista, myös luopumista.

On oikeastaan ihan käsittämätöntä miten luopumalla kaikesta saa kaiken tuplana takaisin. Sitä yhtälöä olen miettinyt usein. Kuitenkin kaikella on aikansa ja paikkansa – onneksi.

Uskon, että se rakkaus, joka meissä asuu, on ikuista myös tämän maallisen vaelluksen jälkeen. Lämmin, turvallinen rakkaus, yhteenkuuluvaisuuden tunne, kietoo meidät hädän ja kaaoksen keskellä yhteen; tuo näkymätön rakkauden side ympäröi meitä aina ja kaikkialla.

Se on ikuista ja siinä on kaikki voima mitä tarvitsemme.

Sitä jotenkin kuvittelee naiivisti, että omat lapset, vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolemattomia. Kaikkea pitää niin itsestään selvänä, että ei huomaa kuinka aika tekee oman tehtävänsä. Tämä nyt elettävä elämä on vain portti johonkin suurempaan ja parempaan: Meitä koetellaan, jotta tulisimme vahvoiksi, jotta jaksaisimme uskoa ja luoda jotain uutta ja parempaa. Vaikka aika jättää meistä, muistomme ja hyvät tekomme eivät koskaan unohdu – ne siirtyvät sukupolvelta toiselle vahvistaen yhteenkuuluvutta ja kertoen kunkin omaa tarinaa elämästä.

Minä uskon, että kuolema on vasta elämän alku ja että sateenkaaren päässä me kaikki vielä näemme toisemme ja voimme iloita ja olla onnellisia,
        me kaikki,
              yhdessä
                – ikuisesti.

Projektin vaiheet

1. Valtava innostus
2. Jumalaton hämminki
3. Helvetillinen sekaannus
4. Järkiintymisvaihde
5. Syyllisten etsintä
6. Syyttömien rankaisu
7. Niiden palkitseminen, jotka eivät osallistuneet projektiin

Mielen hiljaisuudesta

Mitä tarkoittaa mielen hiljaisuus? Onko siitä hyötyä ja kuka siitä viimekädessä hyötyy eniten? Miksi?

Näitä asioita olen nyt pohtinut hartaasti. Yksin ja yhdessä. Rauhoitan ympäristön. Himmennän verhot ja sytytän kynttilän.
Käyn sängylle pitkäkseni peiton alle. Suoristan jalkani ja asettelen käteni suoriksi ihan lähelle kroppaani. Suljen silmäni.

Makaan aivan hiljaa paikallani, kunnes suloinen rauha täyttää mieleni ja ruumini. Ajattelen ensin pois kaiken kivun ja tuskan. Annan lämmön vallata ruumiini ja sieluni.
Makaan hiljaisuudessa nauttien tyhjyydestä, joka täyttää kaiken. Minut ja ympäristöni. Mielessäni ei liiku ajatustakaan. Katselen mieleeni tulevien kuvia: valoja ja välähdyksiä esineistä, minulle vieraista ihmisistä ja kulttuureista. Kuvien mukana ruumiiseeni kantautuu uusia värähtelyjä, tunnen ne.
Kuuntelen ruumistani. Kädet alkavat painaa tuhottomasti. Ne tuntuvat porautuvan maahan asti. Ja sitten äkkiä kädet tuntuvat liimautuneilta ruumiiseeni, aivan kuin ne olisivat siihen naulattuina. En pysty enkä halua liikuttaa yhtään jäsentä, niin syvä tuo tunne on. Olen kuin transsissa. Ja sitten saapuu suuri rauha, lämpö, joka täyttää ruumiini ja valaisee sieluni.

Rauha ja lämpö täyttää minut. Tässä tilassa tahtoisin olla ikuisesti.


"Jos kuolema on kuin matka, ei sitä tarvitse pelätä."