Otteita elävästä elämästä...

Ennen kuin maailmassa oli yhtään jumalaa, oli vain tietoisuus, joka uinui ikuista untansa. Ensimmäinen valpas jumala heräsi horroksesta ja sai tietoisuudessa pientä liikettä aikaiseksi. Niin syntyi meidän tuntema maailmankaikkeus.

Tämä ensimmäinen jumalaksi itseään nimittävä tietoisuus loi myös maapallomme ja osan tähdistöistä ja planeetoista. Raamattu kertookin tämän jumalan luomistyöstä. Toinen jumala, joka oli tietoisuudessa ollut vierestäkatsojan roolissa, antoi ensimmäisiä merkkejä itsestään: hän loi toisen, vahvemman ja suuremman, rinnakkaistodellisuuden edellisen päälle. Hän oli vahvempi ja tietoisempi, kuin tuo ensimmäinen jumala. Vielä nousi viisi muuta jumalaa, jotka olivat toinen toistaan tietoisempia ja he myös loivat omat rinnakkaistodellisuutensa, sisällyttäen alemmat ja pienemmät todellisuudet sisäänsä. Jumalien hierarkia menee juuri tässä järjestyksessä, ensimmäisestä lempeämmästä seitsemänteen ankarampaan. Taivasten valtakunnat ovat todellisia kaikissa rinnakkaistodellisuuksissa. Alempi rinnakkaistodellisuus on osa ylempää rinnakkaistodellisuutta, jotka me koemme ulottuvuuspalloina. Kullakin rinnakkaistodellisuudella on omat lakinsa, järjestyksensä ja hierarkiansa.

Juuri tästä syystä meillä on kaipaus oppia henkisyyttä ja korkeamielisyyttä, jotta pääsisimme aina vaan korkeammalle ja korkeammalle tasolle ja oppisimme ymmärtämään itse Universumia. Meitä auttavat enkelit ja henkioppaat tulevat eri rinnakkaistodellisuuksista meitä opastamaan ja auttamaan – joskus jopa sotkemaan. Kukin heistä on inkarnoitunut useamman kerran eri ulottuvuuksiin ja heillä on tarve auttaa. Enkeleitä on myös maan päällä ihmiseksi syntyneitä...

Se, miten elät omaa elämääsi ja miten koet lähimmäisesi, auttaa paitsi sinua, myös lähimmäisiäsi pääsemään korkeammille tasoille. Ajatuksilla on valtava voima ja se koskee meitä kaikkia.

Vielä on ilmentymättä kolme jumalaa, jotka odottavat omaa hetkeään. Yhdestoista taso on tyhjyys ja äärettömyys, joka pitää sisällään kaiken ja jonka tarkoitus on vain toteuttaa itseään, eli tyhjää. Tyhjä tila täyttää kaiken sen tilan, jossa ei ole energiaa. Ja kaikki on loppujen lopuksi vain energiaa, joka päätyy tyhjyyteen.

Kun maallinen vaelluksemme loppuu, alkaa seuraavan tietoisuuskentän ajatusmallin opettelu, sisäistäminen, ja sitä kautta inkarnoituminen juuri tiettyyn rinnakkaistodellisuuteen. Koska aikaa ei ole ja se on vain harhaa, elämme ikuisesti ajasta aikaan, kunnes saavutamme tyhjän. Ja kun tyhjä on täysi, alkaa uusi aika. Mitä se tuo tulleessaan, on mysteeri. Mutta ainakaan se ei ole mitään sellaista, jota olen jo kokenut. Maailma antaa odotuttaa itseään.

Vasta kun kaikki elämän muodot ja tietoisuuden variaatiot on käyty läpi ja nuo kymmenen jumalaa ilmentäneet itsensä, on tyhjän aika täyttyä.

Olet joskus kokenut hetkiä, jotka tuntuvat jotenkin tutuilta. Tuo tuttuus tulee rinnakkaistodellisuudesta –  koet samanaikaisesti hetken useammassa todellisuudessa. On mahdollista elää useammassa rinnakkaistodellisuudessa samanaikaisesti. Kun mieli hiljenee, tulee näistä rinnakkaistodellisuuksista tietoisemmaksi ja totuus alkaa valjeta.

Emme katoa koskaan, sillä elämä on ikuista. Siksi lapseni eivät ole minun lapsiani, vaikka olen heitä kohdussani kantanut. En omista heitä enkä varsinkaan heidän elämäänsä enkä mielensä polkuja. He ovat inkarnaation aikaansaannoksia. Minulla on ollut sopimus heidän kanssaan, että jos joskus inkarnoidun, otan heidät ilolla luokseni. Nämä sielunsopimuksiksikin nimetyt on tehty edellisessä elämässä, joka on kuitenkin juuri tätä samaa elämää eri rinnakkaistodellisuuksissa juuri nyt. Olemme symbioosissa: täällä maapallolla minä pidän heidät hengissä ja he pitävät minut hengissä. Kaikki on merkityksellistä ja kuitenkaan millään ei lopputuloksen kannalta ole mitään merkitystä. Jokainen elää niin kuin elää ja tekee omat päätelmänsä ja sopimuksensa. Jokaisen on löydettävä oma pakkansa Universumissa ja toteutettava tehtävänsä, mitä se sitten lieneekään. Jokaisella on kuitenkin omat tehtävänsä ja syynsä tänne tuloon. Useimmat meistä haluavat tulla nähdyiksi ja saada kokemuksen elämästä itsestään. Jokaisella on sielunsopimus, joka voi olla ihan mikä vain tehtävä.

Maapallo on mahdollisuus meille tänne jälleensyntyneille tulla kuulluksi ja saada kokea tunteita, päästä kokeilemaan omia siipiään, saada oppia. Siksi meille on annettu puhumisen lahja. Meidän tulee puhua ääneen meille tulevat ajatuksemme ja kuvailla ääneen tunteitamme kanssaeläjien kesken. Ääneen lausutut sanat eivät kuole koskaan, vaan ne jäävät elämään maailmankaikkeuteeen ikuisiksi ajoiksi. Kaikki ajatuksemme ovat jonkun ääneen lausuttuja sanoja. Meillä ei ole omia ajatuksia – sen kuvitteleminen on suurta harhaa.

Emme myöskään opi mitään uutta, vaan kaikki on vanhan muistamista ja siten kertausta. Siksi kuvitelmamme, että loisimme jotain uutta, on myös harhaa. Kaikki on jo olemassa, siksi vain tietoisuutemme voi kasvaa. Kaikki variaatiot on kokeiltu ja niistä on hyödynnetty kaikkein toimivimmat, mutta toimimattomatkin variaatiot – niin ajatukset kuin tekniset laitteetkin – jäävät ikuisesti olemaan. Mikään ei katoa. Historia vain toistaa itseään eri muodoissa, kunnes kaikki joskus hiljenee ja uuden ajan maailman luominen voi alkaa.

Jokainen meistä tekee parhaansa joka ikinen hetki - juuri sen, mihin kulloinkin on kykeneväinen. Ei enempää eikä vähempää. Universumissa ei ole hyvää eikä pahaa – kaikki on. Minun tulee hyväksyä kaikki sellaisenaan ja opetella näkemään totuuden monet kasvot joka asiassa. Hyväksyminen on avainsana. Kaikkinainen syyllistäminen, määritteleminen, arvottaminen ja ehdollistaminen vie minua aina vaan kauemmaksi siitä totuudesta, että minun on opittava hyväksymään totuuden eri puolet sellaisenaan ja kohtaamaan ne avoimin mielin. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa totuutta.

Kun tunnen itseni, tunnen muutkin ihmiset. Kun kohtaan ihmisen, näen hänessä osia itsestäni. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Vastakohdat eivät täydennä toisiaan, vaan tällainen kohtaaminen panee minut miettimään omaa itseäni entistä enemmän ja tarkemmin. Hyväksyminen on tässäkin avainsana. Joskus totuus kirpaisee syvältäkin, mutta se on terapeuttista minulle itselleni.

Rakkaus on kummallinen asia – se on markkinoitu niin moneen. Mutta itse rakkaus on hyväksymistä, niinkuin kaikki oleva. Kaikkia ei voi rakastaa, mutta jokaiselle voi olla ystävällinen. Voit sanoa rakastavasi vasta sitten, kun voit luopua rakkauden tunteestasi. Aika yksinkertaista. Luopumalla kaikesta, saa kaiken tuplana takaisin. Ja todellinen rakkaus tulee aina takaisin. Ennemmin tai myöhemmin näin tulee käymään, sillä emme katoa koskaan. Universaali rakkaus on ikuista.

Tämän halusin sinulle sanoa

Olet syy, miksi olen täällä.
Tämä ei ole seurausta mistään, eikä tämän tarvitse johtaa mihinkään. Mitään ei tarvitse muuttaa. Olet kuitenkin syy. Yksi ja ainoa. Haluan vain sanoa sinulle, että olet minulle rakas, vaikka mitä tapahtuisi. Seuraan sinua ja ajatukseni kulkevat kanssasi missä ikinä kuljetkin, mitä ikinä olet ja miksi ikinä tuletkin.
Kun katson sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Kun ajattelen sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Olen niin täynnä hellyyttä, että se suorastaaan pursuaa minusta, vaikka kuinka sitä koettaisin peitellä – se loistaa kasvoiltani, hehkuu ruumiistani.
Onhan tämä hämmentävää ja mahdotonta uskoa. Jotkut asiat vain ovat ja ovat siten aina. Olemmeko puolitiessä – en tiedä. Olemmeko matkalla – en tiedä sitäkään. Mutta sen tiedän, että olen tässä ja sinä olet siinä – vain sillä on merkitystä. Haluan vain sanoa, että olet minulle rakas.
Tässä matkalla on tullut tehtyä kaikenlaista ja kuitenkaan en ole tehnyt mitään mahdottomia, sillä sellaista ei ole olemassakaan. Mikään ei ole mahdotonta – ei mikään.
Uusi päivä tuo tullessaan vain uuden päivän. Siten yö seuraa päivää ja päivä yötä. Niin tämä peli nimeltä elämä ja leikki nimeltä ihminen vain jatkuu – toistaa itseään.
Ei minun olisi ollut pakko tulla tänne, mutta halusin. Halusin kertoa sinulle ihan itse, kasvoista kasvoihin, että olen tässä ja että olet minulle rakas. En sitten muuta. Vain sen.
Näen ihmetystä ja hämmennystä kasvoiltasi – kuvittelet, että sinun olisi tehtävä jotain ratkaisuja. Mutta asia ei ole niin – mitään ei tarvitse muuttaa. Ei mitään. Tämä levollisuus vain kasvaa sisimmässäni. Ihana rauha!
Elämän tarkoitus on vain tuottaa elämää ja pitää sitä yllä – toivoa tulevasta, uskoa paremmasta. Elämän tiellä kohtaa monia mutkia – mahdollisuuksia, jotka tulisi käyttää ja koettaa. Mikään tie ei johda kuitenkaan sen enempään tai vähempään – mikään ei johda tällaisenaan mihinkään. Siksi muutos on ainoa mahdollinen   vaihtoehto – se ainoa vaihtoehto. Joku on sanonut jo aikoinaan, että muutos on tullut jäädäkseen. Näitä merkkejä ja vihjeitä mahdollisesta muutoksesta on joka puolella ympärillämme: pieni ihminen sitten keräilee niitä ja säilyttää aarteitaan kuin kultajyvää.
Mitä sitten tarkoittaa olla ihminen? Se on leikki, jonka eteen on valmis tekemään paljon. Ihminen joutuu kuitenkin viimekädessä luopumaan itsestään. Se on pienelle ihmiselle suuri asia: kuolema. Mikä helvetin kuolema?? Eihän sellaista ole olemassakaan. Mikään ei kuole, mikään ei häviä, ei lakkaa olemasta. Milloinkaan. Ei milloinkaan.
Koko maailmankaikkeus on miniatyyrinä edessäni – koko sen historia, mennyt ja tuleva. Kuitenkin tässä hetkessä on kaikki mikä on omaa – vain tässä hetkessä. Ihminen on ainoa olento, joka mittaa aikaa ja se johtuu ruumiistamme: synnytään ja kuollaan ja kaikki aika on siinä jossain välissä. Mutta, kuten tiedät, kuolemaa ei ole, me vain muutamme muotoamme, muttemme häviä mihinkään.
Sielunvaelluskin on vain keksittyä ja tekohengitystä tulevan muutoksen edetessä – se on myös yksi ajan jatkumon mittareista – ajan tappoa parhaimmillaan. Pitkittää, muttei mutkista, hidastaa, muttei estä.
Ihmiset ovat pystyttäneet itselleen kummia rajoja. He ovat verhonneet rajat pelolla ja pitävät niistä kiinni kuin viimeistä päivää. Rajoista on tullut itseisarvo. Ja kuitenkin parasta ihmisyydessä on se, että kuolemme – tähän ei ole pakko tyytyä eikä tähän ole tarvis palata. Jokainen voi jatkaa leikkiään niin kuin haluaa ja kokee tarpeelliseksi – se on jokaisen oikeus. Se on myös kohtuus.
Mitä ihmeellistä on siinä, ettei aseta mitään erityisiä merkityksiä millekään? Kaikki määritelmät, kaikki periaatteet, kaikki käsitteet, kaikki sopimukset ja sitoumukset – mtä niillä on loppujenlopuksi väliä tai merkitystä? Miksi millään pitäisi olla sen suurempaa merkitystä? Nehän vievät meidät aina vain kaeummaksi itsestämme – ja juuri sillä on merkitystä. Vain sillä.
En aio pitää sinulle luentoa, tiedät mitä tarkoitan...
Mutta haluan sanoa sinulle, että olet minulle rakas.
Nyt ja aina.

Otapa pieni lepohetki ja lue muutama hyvä neuvo…

Yritä aina auttaa apua tarvitsevaa ystävää.

Muista: huonona päivänä et ole kuitenkaan aina yksin!

Sulje silmäsi ja hymyile ainakin kerran päivässä!

Pidä kiinni hyvistä ystävistä; heitä on harvassa!

Naura usein!

Älä huolehdi liikaa painostasi, se on vain numero!

Hemmottele itseäsi asioilla, joista pidät.

Yritä aina nähdä lasi puoliksi täynnä (ei puoliksi tyhjänä).

Tapaa uusia ihmisiä, vaikka he näyttäisivätkin erilaisilta kuin sinä.

Pysy tyynenä…
… silloinkin kun olet toivottomassa tilanteessa.

Ota usein pikku päiväunet...

RENTOUDU!!

Pidä pääsi pystyssä!

Nauti kalliista leluista usein.

Älä ole häpeissäsi…

Aina löytyy joku, joka rakastaa sinua enemmän kuin tiedätkään.

Kyllä se siitä!

Anna kaikkesi!

Ole vähän outo aina kun on tilaisuus.

RUKOILE!

Rakasta jotakuta täydestä sydämestäsi!

Lepää joka sunnuntai!

Rakasta ystäviäsi huolimatta siitä, keitä he ovat.

Suomen vaakunan 9 ruusua

Yhdeksän hyvettä

Tiesitkö, mitä nuo yhdeksän ruusua Suomen vaakunassa tarkoittavat?
Ne tarkoittavat yhdeksää hyvettä, hengen hedelmää. On sanottu seuraavasti:

Antakoon elämäsi voimaa käyttää kaikki hengen hedelmän taidot:

Rakkautta,
sillä se on voimista väkevin

Iloa,
sillä se on tunteista antoisin

Rauhaa,
sillä se on tunteista auvoisin

Kärsivällisyyttä,
sillä se on tunteista voimallisin

Ystävällisyyttä,
sillä se on tunteista hyveellisin

Hyvyyttä,
sillä se on tunteista syvin

Uskollisuutta,
sillä se on tunteista uskaliain

Lempeyttä,
sillä se on tunteista rohkein

Itsensä hillitsemistä,
sillä se on tunteista vaativin

Rakkaalle mummilleni...

Maija-mummille!

Ajan kulkua ei voi muuttaa – moni on ollut ennen meitä ja moni tulee meidän jälkeen.

Minulla on ollut onnea, kun juuri Sinä olet ollut minun mummini – olet opettanut minulle paljon asioita, joita en ehkä olisi koko elämäni aikana tullut huomaamaan ja joihin asioihin olisin kompastellut ilman ohjeitasi koko elämäni.

Me olemme kulkeneet käsi kädessä – vanha ja varsa. Mutta eikö tyttärien niin ole tarkoituskin? Hyvän elämän mittarina ei ole elettyjen vuosien määrä, vaan laatu.

Olen oppinut Sinulta myös sen, että elämä on paitsi rakastamista, myös luopumista.

On oikeastaan ihan käsittämätöntä miten luopumalla kaikesta saa kaiken tuplana takaisin. Sitä yhtälöä olen miettinyt usein. Kuitenkin kaikella on aikansa ja paikkansa – onneksi.

Uskon, että se rakkaus, joka meissä asuu, on ikuista myös tämän maallisen vaelluksen jälkeen. Lämmin, turvallinen rakkaus, yhteenkuuluvaisuuden tunne, kietoo meidät hädän ja kaaoksen keskellä yhteen; tuo näkymätön rakkauden side ympäröi meitä aina ja kaikkialla.

Se on ikuista ja siinä on kaikki voima mitä tarvitsemme.

Sitä jotenkin kuvittelee naiivisti, että omat lapset, vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolemattomia. Kaikkea pitää niin itsestään selvänä, että ei huomaa kuinka aika tekee oman tehtävänsä. Tämä nyt elettävä elämä on vain portti johonkin suurempaan ja parempaan: Meitä koetellaan, jotta tulisimme vahvoiksi, jotta jaksaisimme uskoa ja luoda jotain uutta ja parempaa. Vaikka aika jättää meistä, muistomme ja hyvät tekomme eivät koskaan unohdu – ne siirtyvät sukupolvelta toiselle vahvistaen yhteenkuuluvutta ja kertoen kunkin omaa tarinaa elämästä.

Minä uskon, että kuolema on vasta elämän alku ja että sateenkaaren päässä me kaikki vielä näemme toisemme ja voimme iloita ja olla onnellisia,
        me kaikki,
              yhdessä
                – ikuisesti.

Tantran ohjeet elämälle

1. Anna ihmisille enemmän, kuin he odottavat ja tee se iloisin mielin.
2. Pidä mielessäsi suosikkirunosi.
3. Älä usko kaikkea mitä kuulet, kuluta kaikki mitä sinulla on tai laiskottele niin paljon, kuin haluat.
4. Kun sanot: "Minä rakastan sinua", tarkoita sitä myös.
5. Kun sanot: "Pyydän anteeksi", katso henkilöä silmiin.
6. Ole kihloissa ainakin 6 kuukautta, ennen kuin menet naimisiin.
7. Usko rakkauteen ensisilmäyksellä.
8. Älä koskaan naura kenenkään unelmille. Ihmisillä, joilla ei ole unelmia, ei ole paljon mitään.
9. Rakasta syvästi ja kiihkeästi. Se voi myös sattua, mutta se on ainoa tapa elää elämää täydellisesti.
10. Riitele oikeudenmukaisesti. Älä nimittele.
11. Älä tuomitse ihmisiä heidän sukulaistensa perusteella tai sen elämän perusteella, johon he ovat syntyneet.
12. Opeta itsesi puhumaan hitaasti mutta ajattelemaan nopeasti.
13. Kun joku kysyy sinulta asiaa, johon et halua vastata, hymyile ja kysy: "Miksi haluat sen tietää?".
14. Muista ottaa huomioon, että suuri rakkaus ja suuret saavutukset tuovat mukanaan myös suuria riskejä.
15. Soita äidillesi.
16. Sano: "Terveydeksi" kun kuulet jonkun aivastavan.
17. Kun häviät, älä kuitenkaan hukkaa häviösi antamaa opetusta.
18. Seuraa kolmea ohjetta: Kunnioita itseäsi, kunnioita muita ihmisiä ja ole vastuussa kaikista toimistasi.
19. Älä anna pienen riidan vahingoittaa hyvää ystävyyttä.
20. Kun huomaat tehneesi virheen, toimi heti sen korjaamiseksi.
21. Hymyile, kun olet vastaamassa puhelimeen. Soittaja kuulee sen äänestäsi.
22. Ota puolisoksesi henkilö, jonka kanssa on ihastuttavaa keskustella. Kun vanhenet, keskustelutaito tulee aina vain tärkeämmäksi.
23. Vietä joskus aikaa yksin.
24. Avaa mielesi muutoksille, mutta älä anna niiden muutta omia arvojasi.
25. Muista, että hiljaisuus on joskus paras vastaus.
26. Lue enemmän kirjoja. Televisio ei ole niiden korvike.
27. Elä hyvä ja kunniallinen elämä. Kun tulet vanhaksi ja ajattelet elämääsi taaksepäin, voit nauttia siitä uudelleen.
28. Luota Jumalaan, mutta lukitse silti autosi.
29. Rakastava ilmapiiri kodissasi on elämäsi perusta. Tee kaikkesi luodaksesi rauhallinen ja
30. harmoninen koti.
31. Erimielisyyksissä rakkaittesi kanssa käsittele vain tämänhetkistä tilannetta. Älä nosta esiin menneitä.
32. Älä kuuntele vain sitä, mitä joku sanoo. Kuuntele myös, miksi he sanovat niin.
33. Jaa tietosi. Se tie yltää kuolemattomuuteen.
34. Ole lempeä maailmalle.
35. Rukoile tai mietiskele. Siinä piilee mittaamaton voima.
36. Älä koskaan keskeytä, kun joku imartelee sinua.
37. Hoida omat asiasi.
38. Älä luota kehenkään, joka ei sulje silmiään, kun suutelette.
39. Kerran vuodessa mene paikkaan, jossa et ole ennen käynyt.
40. Jos joskus ansaitset paljon rahaa, käytä se toisten auttamiseen silloin, kun olet vielä elossa.
41. Se on elämän suurimpia ilonaiheita.
42. Muista, että vaikket aina saakaan sitä, mitä haluat, se voi olla joskus ihastuttava onnenpotku.
43. Opettele säännöt, niin opit, miten rikkoa niitä oikein.
44. Muista, että paras suhde on sellainen, jossa rakkautesi toisia kohtaan ylittää omat vaatimuksesi heitä kohtaan.
45. Arvostele menestystäsi sen mukaan, mistä sinun piti luopua saadaksesi menestyksesi.
46. Luonteesi on sinun kohtalosi.
47. Heittäydy yltiöpäisesti rakkauteen.

Kuudes päivä - naisen luominen

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää.

Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: - Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?
Jumala vastasi: - Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen. Hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia. Hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä. Hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan. Hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: - Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti. Jumala vastasi: - Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

- Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista? enkeli tiedusteli.
Jumala nyökkäsi myöntävästi. - Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. - Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna!
- Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista. - Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.
- Pehmeä hän kyllä on Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

- Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli. Jumala vastasi: - Ei ainoastaan ajattelemaan - hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen. - Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel!
Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli. Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä. Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään.

He kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon.

He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä.

He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita.

He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat.

He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu.

He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät.

He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi.

He rakastavat ehdoitta.

He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja.

Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa.

He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen.

He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.

Itsekunnioitusjulistus

Minä olen minä eikä koko maailmassa ole ketään toista,
joka olisi täsmälleen minun kaltaiseni.
On ihmisiä, jotka monilta ominaisuuksiltaan muistuttavat minua,
mutta kukaan toinen ei ole identtinen kanssani.

Kaikki mikä minusta lähtee on minua itseäni ja vain minua,
koska minä valitsen sen.

Omistan kaiken itsessäni: ruumiini, ajatukseni, unelmani.

Kaikki suustani lähtevät sanat — todet tai väärät — ovat osa minua.
Omistan kaikki tunteeni — mitä ne sitten ikinä lienevätkään: rakkautta, vihaa, iloa, surua, onnen huumaa, epätoivoa, pettymystä, hämmentyneisyyttä... Se on kaikki minua ja kuuluu minulle — minulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnen.

Omistan kaikki voittoni ja menestykseni, epäonnistumiseni ja virheeni.
Koska omistan itseni, voin myös tutustua itseeni perusteellisesti.
Siksi voin oppia rakastamaan itseäni ja tulla itseni hyväksi ystäväksi.

Tiedän, että minussa on paljon sellaisia tiedostamattomia puolia, jotka hämmentävät niin minua kuin toisiakin, mutta jos vaalin ystävyyttä ja rakkautta itseeni, kykenen rohkeasti etsimään tietoa itsestäni ja löytämään vastauksia mieleni arvoituksiin.
Vain siten minulla on mahdollisuus toimia etujeni mukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Minulla on oikeus jälkeenpäin tarkastella itseäni ja tunteitani, sanojani, tekojani ja tuntemuksiani. Tällä tavoin voin pitää sopivan ja hylätä sopimattoman sekä löytää jotain uutta hylätyn tilalle.

Minulla on oikeus kasvaa ja kasvattaa itseäni.

Minulla on edellytykset pysyä hengissä ja olla toisen ihmisen lähellä.

Koska omistan itseni, voin myös käytellä itseäni. Juuri siksi minulla on halutessani mahdollisuus luoda tarkoitusta ja järjestystä minua ympäröivään ihmisten ja esineiden maailmaan.

Miltä sitten näytän tai vaikutankin, mitä ikinä sanon tai teen,
mitä koen ja ajattelen — kaikki se on aitoa minua ja ilmaus siitä tunnetilasta missä kulloinkin olen.

Vain minä voin olla minä.

Älä usko, mitä sanon

Älä anna minun hämätä itseäsi: älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi, sillä kannan tuhansia naamioita, joista en uskalla luopua – vaikka yksikään niistä ei ole omani.

Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni. Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta, tasapainosta niin itseni kuin maailman kanssa, elämäni aurinkoisuudesta. Saatan sanoa, että itseluottamus on nimeni ja itsevarmuus pelini, että purjehdin tyynillä vesillä ruori vakaasti käsissäni – enkä tarvitse ketään. Mutta älä usko minua.

Pinnalta saatan näyttää tyyneltä, mutta se on vain harhaa. Pinnan alla ei ole mielenrauhaa, vaan kaaos, todellinen minäni, sekasortoinen, pelokas ja yksinäinen – se aito minä, jonka piilotan. En halua kenenkään tietävän siitä ja kauhistun ajatellessani heikkouttani – pelkään paljastuvani!

Olen luonut tuskaisena ja epätoivon vimmalla naamion, jonka taakse piiloudun: teennäisen ja huolettoman julkisivun, joka auttaa minua teeskentelemään ja varjelee minua Tietävältä katseelta, vaikka juuri sellainen katse on pelastukseni. Ainoa pelastukseni – ja tiedän sen.
Pelastava katse, jos se vain on ymmärtävä ja rakastava, voi yksin vakuuttaa minulle sen, mistä en omin voimineni voi vakuuttua: että olen jonkin arvoinen. Kenelle uskaltaisin sellaista kertoa? En kertakaikkiaan uskalla. Pelkään.

Pelkään, että katse ei ole ymmärtäväinen eikä rakastava. Pelkään että halveksit minua, nauraisit minulle – ja naurusi tappaisi minut.

Pelkään, että pohjimmiltani en ole mitään, en minkään arvoinen ja hylkäät minut, jos näet sen.
Niinpä pelaan peliäni. Epätoivoista peliäni.

Ulkonaisesti olen turvassa julkisivuni takana, mutta sisäisesti olen vapiseva lapsi. Niinpä jatkaa tämä naamioiden juhlakulkue elämäni kuoren tyhjällä pinnalla. Joutavia juttelen sinulle, pinnallisen puheen suostuttelevin sävyin. Kerron siitä, millä on vähiten merkitystä, enkä murustakaan siitä, mikä on todella tärkeää. Miten itkenkään sisimmässäni!

Älä anna pakonomaisen puheeni hämätä itseäsi, älä usko mitä sanon, vaan yritä kuunnella tarkasti, mitä haluaisin kyetä sanomaan, mitä minun pitäisi elämäni tähden sanoa, mutta en vain kykene.

En pidä tästä piiloleikistä. Minua ahdistaa, sydämestä puristaa., en pidä tästä ollenkaan.
Inhoan tätä pelaamaani peliä, valheellista peliä. Haluaisin vilpittömästi olla aito ja luonnollinen, oma todellinen itseni, mutta minua on autettava siinä.

Tahdon sinun tietävän, että juuri Sinun olisi ojennettava kätesi, vaikka juuri sitä minä näytän vähiten haluavan. Sinä voit pyyhkiä silmistäni tämän tyhjän, kuolemaa enteilevän tuijotuksen ja herättää minut eloon.

Joka ikinen kerta, kun olet ystävällinen, lempeä ja rohkaiseva, joka kerta kun yrität ymmärtää, koska todella välität, sydämeni saa siivet. Hyvin pienet siivet, hyvin heikot siivet, mutta siivet joka tapauksessa. Herkkyydelläsi ja osanotollasi, ymmärryksesi voimalla, voit puhaltaa minuun elämän liekin.

Tahdon sinun tietävän, kuinka tärkeä minulle olet, kuinka olennaisesti voit auttaa minua sen henkilön luomisessa, joka minä olen. Jos vain tahdot.

Voit murtaa sen muurin, jonka takana vapisen. Voit poistaa naamioni, vapauttaa minut paniikin ja epätoivon varjomaailmasta, yksinäisyyteni eristyssellistä. Älä kulje ohitseni. Jumalan tähden, älä kulje ohitseni!

Tiedän, että kohdallani pysähtyminen ei ole Sinulle helppoa. Mitä lähemmäksi minua tulet, sitä sokeammin lyön takaisin – vankka vakaumukseni omasta arvottomuudestani tekee muurit paksuiksi. Taistelen juuri sitä vastaan, jonka eniten haluaisin puolelleni voittaa. Kuitenkin kaikki syvimmät toiveeni – ja ainut toivoni – perustuvat siihen minulle kerrottuun totuuteen, että rakkaus on voimakkaampi kuin kaikki maailman muurit. Mitään muuta en tässä maailmassa toivo niin hartaasti, kuin että tuo rakkaus näyttäisi voimansa juuri minulle.

Jokaisen edessä toivon, sisälläni, että juuri hän kykenisi ja jaksaisi murtaa panssarimuurini lujin, mutta samalla hellin käsin, sillä ymmärräthän, olen lapsen lailla haavoittuvainen.

Kukako olen? Olen se, jonka tunnet oikein hyvin ja jonka elämäsi tiellä kohtaat. Olen sinä ja minä. Olen jokainen mies ja jokainen nainen. Olen jokainen.

Kerro minulle, että rakastat minua.
Tee se sekä sanoin että teoin.

Älä oleta, että tiedän sen ilman muuta.
Saatan näyttää nololta ja jopa väittää etten tarvitse
huomiota — mutta älä usko. Anna minun tuntea rakkautesi.

Kehu minua hyvin tehdystä työstä ja rohkaise kun epäonnistun.
Älä pidä itsestään selvänä sitä minkä teen hyväksesi.
Eniten tarvitsen rakkauttasi silloin, kun sitä vähiten ansaitsen.

Kerro kun tunnet olosi masentuneeksi, yksinäiseksi tai väärinymmärretyksi.
Tunnen itseni vahvemmaksi,
kun pystyn lohduttamaan sinua.

Muista, että vaikka rakastan sinua,
en pysty lukemaan ajatuksiasi.
Ilmaise vapaasti iloiset ajatuksesi ja tunteesi.
Ne antavat suhteellemme elinvoimaa.

Maailmassa on paljon ilon aiheita ja uusia mahdollisuuksia.
Yllätykset ja päähänpistot elävöittävät jokapäiväistä elämäämme.
Kuuntele minua ennakkoluulottomasti.
Älä väitä tunteitani ja tuntemuksiani mitättömiksi tai epätodellisiksi.
Minulle ne ovat tärkeitä ja todellisia.

Näytä muillekin, että arvostat minua.
Kun osoitat rakkautta julkisesti, teet minut iloiseksi ja ylpeäksi.

Rakkaus

Rakkaus

Rakkaus on pitkämielinen,
    rakkaus on lempeä.

Rakkaus ei kadehdi,
    ei kerskaa,
        ei pöyhkeile.

Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti,
    ei katkeroidu,
        ei muistele kärsimäänsä pahaa,
            ei etsi omaansa.

Rakkaus ei iloitse vääryydestä,
    vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Kaikki se peittää,
    kaikki se uskoo,
        kaikki se toivoo,
            kaikki se kärsii.

Rakkaus ei koskaan häviä.

Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus,
    nämä kolme,
        mutta suurin niistä on rakkaus.

Lapsen kasvatuksen kultaiset säännöt

LAPSI

Lapsi, jota arvostellaan,
oppii tuomitsemaan.

Lapsi, jota lyödään,
oppii lyömään.

Lapsi, jota pilkataan,
oppii ujoksi.

Lapsi, johon kohdistetaan ivaa
tai jota ei oteta huomioon,
saa huonon omantunnon.

Mutta lapsi, jota kannustetaan,
oppii luottamaan.

Lapsi, jota kuunnellaan,
oppii kuuntelemaan.

Lapsi, joka saa osakseen kiitosta,
oppii arvostamaan.

Lapsi, joka saa kokea tasavertaisuutta,
oppii oikeudenmukaisuutta.

Lapsi, joka saa kokea ystävyyttä,
oppii ystävällisyyttä.

Lapsi, joka saa kokea turvallisuutta,
oppii luottavaiseksi.

Lapsi, joka on pidetty ja hellitty,
oppii tuntemaan mitä rakkaus on.