Tämän halusin sinulle sanoa

Olet syy, miksi olen täällä.
Tämä ei ole seurausta mistään, eikä tämän tarvitse johtaa mihinkään. Mitään ei tarvitse muuttaa. Olet kuitenkin syy. Yksi ja ainoa. Haluan vain sanoa sinulle, että olet minulle rakas, vaikka mitä tapahtuisi. Seuraan sinua ja ajatukseni kulkevat kanssasi missä ikinä kuljetkin, mitä ikinä olet ja miksi ikinä tuletkin.
Kun katson sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Kun ajattelen sinua, sydämeni täyttyy hellyydellä. Olen niin täynnä hellyyttä, että se suorastaaan pursuaa minusta, vaikka kuinka sitä koettaisin peitellä – se loistaa kasvoiltani, hehkuu ruumiistani.
Onhan tämä hämmentävää ja mahdotonta uskoa. Jotkut asiat vain ovat ja ovat siten aina. Olemmeko puolitiessä – en tiedä. Olemmeko matkalla – en tiedä sitäkään. Mutta sen tiedän, että olen tässä ja sinä olet siinä – vain sillä on merkitystä. Haluan vain sanoa, että olet minulle rakas.
Tässä matkalla on tullut tehtyä kaikenlaista ja kuitenkaan en ole tehnyt mitään mahdottomia, sillä sellaista ei ole olemassakaan. Mikään ei ole mahdotonta – ei mikään.
Uusi päivä tuo tullessaan vain uuden päivän. Siten yö seuraa päivää ja päivä yötä. Niin tämä peli nimeltä elämä ja leikki nimeltä ihminen vain jatkuu – toistaa itseään.
Ei minun olisi ollut pakko tulla tänne, mutta halusin. Halusin kertoa sinulle ihan itse, kasvoista kasvoihin, että olen tässä ja että olet minulle rakas. En sitten muuta. Vain sen.
Näen ihmetystä ja hämmennystä kasvoiltasi – kuvittelet, että sinun olisi tehtävä jotain ratkaisuja. Mutta asia ei ole niin – mitään ei tarvitse muuttaa. Ei mitään. Tämä levollisuus vain kasvaa sisimmässäni. Ihana rauha!
Elämän tarkoitus on vain tuottaa elämää ja pitää sitä yllä – toivoa tulevasta, uskoa paremmasta. Elämän tiellä kohtaa monia mutkia – mahdollisuuksia, jotka tulisi käyttää ja koettaa. Mikään tie ei johda kuitenkaan sen enempään tai vähempään – mikään ei johda tällaisenaan mihinkään. Siksi muutos on ainoa mahdollinen   vaihtoehto – se ainoa vaihtoehto. Joku on sanonut jo aikoinaan, että muutos on tullut jäädäkseen. Näitä merkkejä ja vihjeitä mahdollisesta muutoksesta on joka puolella ympärillämme: pieni ihminen sitten keräilee niitä ja säilyttää aarteitaan kuin kultajyvää.
Mitä sitten tarkoittaa olla ihminen? Se on leikki, jonka eteen on valmis tekemään paljon. Ihminen joutuu kuitenkin viimekädessä luopumaan itsestään. Se on pienelle ihmiselle suuri asia: kuolema. Mikä helvetin kuolema?? Eihän sellaista ole olemassakaan. Mikään ei kuole, mikään ei häviä, ei lakkaa olemasta. Milloinkaan. Ei milloinkaan.
Koko maailmankaikkeus on miniatyyrinä edessäni – koko sen historia, mennyt ja tuleva. Kuitenkin tässä hetkessä on kaikki mikä on omaa – vain tässä hetkessä. Ihminen on ainoa olento, joka mittaa aikaa ja se johtuu ruumiistamme: synnytään ja kuollaan ja kaikki aika on siinä jossain välissä. Mutta, kuten tiedät, kuolemaa ei ole, me vain muutamme muotoamme, muttemme häviä mihinkään.
Sielunvaelluskin on vain keksittyä ja tekohengitystä tulevan muutoksen edetessä – se on myös yksi ajan jatkumon mittareista – ajan tappoa parhaimmillaan. Pitkittää, muttei mutkista, hidastaa, muttei estä.
Ihmiset ovat pystyttäneet itselleen kummia rajoja. He ovat verhonneet rajat pelolla ja pitävät niistä kiinni kuin viimeistä päivää. Rajoista on tullut itseisarvo. Ja kuitenkin parasta ihmisyydessä on se, että kuolemme – tähän ei ole pakko tyytyä eikä tähän ole tarvis palata. Jokainen voi jatkaa leikkiään niin kuin haluaa ja kokee tarpeelliseksi – se on jokaisen oikeus. Se on myös kohtuus.
Mitä ihmeellistä on siinä, ettei aseta mitään erityisiä merkityksiä millekään? Kaikki määritelmät, kaikki periaatteet, kaikki käsitteet, kaikki sopimukset ja sitoumukset – mtä niillä on loppujenlopuksi väliä tai merkitystä? Miksi millään pitäisi olla sen suurempaa merkitystä? Nehän vievät meidät aina vain kaeummaksi itsestämme – ja juuri sillä on merkitystä. Vain sillä.
En aio pitää sinulle luentoa, tiedät mitä tarkoitan...
Mutta haluan sanoa sinulle, että olet minulle rakas.
Nyt ja aina.

Itsekunnioitusjulistus

Minä olen minä eikä koko maailmassa ole ketään toista,
joka olisi täsmälleen minun kaltaiseni.
On ihmisiä, jotka monilta ominaisuuksiltaan muistuttavat minua,
mutta kukaan toinen ei ole identtinen kanssani.

Kaikki mikä minusta lähtee on minua itseäni ja vain minua,
koska minä valitsen sen.

Omistan kaiken itsessäni: ruumiini, ajatukseni, unelmani.

Kaikki suustani lähtevät sanat — todet tai väärät — ovat osa minua.
Omistan kaikki tunteeni — mitä ne sitten ikinä lienevätkään: rakkautta, vihaa, iloa, surua, onnen huumaa, epätoivoa, pettymystä, hämmentyneisyyttä... Se on kaikki minua ja kuuluu minulle — minulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnen.

Omistan kaikki voittoni ja menestykseni, epäonnistumiseni ja virheeni.
Koska omistan itseni, voin myös tutustua itseeni perusteellisesti.
Siksi voin oppia rakastamaan itseäni ja tulla itseni hyväksi ystäväksi.

Tiedän, että minussa on paljon sellaisia tiedostamattomia puolia, jotka hämmentävät niin minua kuin toisiakin, mutta jos vaalin ystävyyttä ja rakkautta itseeni, kykenen rohkeasti etsimään tietoa itsestäni ja löytämään vastauksia mieleni arvoituksiin.
Vain siten minulla on mahdollisuus toimia etujeni mukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Minulla on oikeus jälkeenpäin tarkastella itseäni ja tunteitani, sanojani, tekojani ja tuntemuksiani. Tällä tavoin voin pitää sopivan ja hylätä sopimattoman sekä löytää jotain uutta hylätyn tilalle.

Minulla on oikeus kasvaa ja kasvattaa itseäni.

Minulla on edellytykset pysyä hengissä ja olla toisen ihmisen lähellä.

Koska omistan itseni, voin myös käytellä itseäni. Juuri siksi minulla on halutessani mahdollisuus luoda tarkoitusta ja järjestystä minua ympäröivään ihmisten ja esineiden maailmaan.

Miltä sitten näytän tai vaikutankin, mitä ikinä sanon tai teen,
mitä koen ja ajattelen — kaikki se on aitoa minua ja ilmaus siitä tunnetilasta missä kulloinkin olen.

Vain minä voin olla minä.