Kuka ymmärtää miehiä?

Miehet ovat kuin hyvä viini.
Molemmat alkaa rypäleistä ja on meidän tehtävä hypätä niiden päälle ja pitää pimeässä kunnes ne ovat kypsyneet tarpeeksi, että niiden kanssa voi lounastaa.

1. Mukavat miehet ovat rumia.
2. Komeat miehet eivät ole mukavia.
3. Komeat ja mukavat miehet ovat homoja.
4. Komeat, mukavat ja heteromiehet ovat naimisissa.
5. Ei niin komeilla, mutta mukavilla miehillä ei ole rahaa.
6. Komeat, mukavat ja rikkaat miehet kuvittelevat, että me jahtaamme heidän rahojaan.
7. Komeat miehet, joilla ei ole rahaa, jahtaavat meidän rahojamme.
8. Komeat, ei niin mukavat ja edes jotenkin heteromiehet, eivät pidä meitä tarpeeksi kauniina.
9. Miehet, jotka uskovat meidän olevan kauniita, ovat heteroja, jotenkin edes mukavia ja rikkaita, ovat pelkureita.
10. Miehet, jotka ovat edes jotenkin komeita, jotenkin mukavia ja omistavat jonkin verran rahaa ja, jumalan kiitos, ovat hereroita, ovat ujoja, eivätkä koskaan tee aloitetta.
11. Miehet, jotka eivät koskaan tee aloitetta, automaattisesti menettävät mielenkiintonsa, kun me teemme aloitteen.

Miesten kesken kotona...

Loistavasti kotona

MAANANTAI
Yksin kotona. Vaimolla on viikko vapaata. Hän matkustaa. Edessä on sangen miellyttävää vaihtelua. Luulen, että meillä on unohtumaton viikko, siis koiralla ja minulla.
Olen laatinut tarkan toimintasuunnitelman ja aikataulun. Tiedän, milloin nousen ylös, miten kauan viivyn kylpyhuoneessa ja miten kauan valmistan aamiaista. Olen myös ottanut huomioon tiskaamiseen, siivoukseen, koiran ulkoiluttamiseen, ruoanlaittoon ja kaupassakäyntiin tarvittavan tuntimäärän.
Olen myönteisesti yllättynyt huomatessani miten paljon minulle jää silti joutilasta aikaa, jonka, ah, saan käyttää miten haluan. En ymmärrä, miksi naiset tekevät taloudenhoidon niin mutkikkaaksi, vaikka se todellisuudessa vaatii niin vähän aikaa. Kysehän on ainoastaan organisoinnista.
Koira ja minä syömme kumpikin pihvin päivälliseksi. Olen laittanut pöytään juhlaliinan, kynttilöitä ja ruusuja luodakseni viihtyisän tunnelman. Koira nauttii ankkapasteijaa alkupaloiksi, hienoa vihanneshöystöä pääruoan kera ja jälkiruoaksi keksejä. Minä juon viiniä ja poltan sikarin. En ole pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä hyväksi.

TIISTAI
Minun on hieman tarkistettava suunnitelmaani. Näyttää siltä että se vaatii kuitenkin joitain pieniä muutoksia. Olen selittänyt koiralle, ettei jokainen päivä voi kuitenkaan olla juhlapäivä. Se ei niin ollen voi odottaa joka aterialla alkupaloja ja kolmea eri ruokakippoa, jotka minun sitten pitää tiskata. Aamiaisella huomasin, että kotitekoisessa appelsiinimehussa on yksi huono puoli: hedelmäpuristin on puhdistettava joka käyttökerran jälkeen. Toinen vaihtoehto on tietenkin puristaa niin paljon mehua, että se riittää kahdeksi päiväksi. Silloin puristimen joutuu tiskaamaan puolta harvemmin.

Oivallus: Makkarat voi lämmittää panemalla ne keiton sekaan, jolloin on yksi kattila vähemmän tiskattavana. Missään tapauksessa en aio imuroida joka päivä, kuten vaimoni vaati. Joka toinen päivä riittää hyvin. Pitää vain muistaa vaihtaa tohvelit jalkaan ja puhdistaa koiran tassut jo ulko-ovella. Muuten tunnen oloni oivalliseksi.

KESKIVIIKKO
Minusta alkaa jotenkin tuntua, että taloudenhoito vaatii enemmän aikaa kuin arvasinkaan. Minun on jälleen tarkistettava toimintasuunnitelmaani.

Ensimmäinen askel: Ostin pikaruokaa. Nyt minun ei tarvitse uhrata niin paljon aikaa ruoanlaittoon. Aterian valmistamisen ei pitäisi milloinkaan kestää kauempaa kuin sen syöminen. Vuode on ongelma. Kaikki on niin monimutkaista: nouseminen untuvapeitteiden alta, huoneen tuulettaminen ja vuoteen sijaaminen. En usko, että on välttämätöntä sijata sänkyä joka päivä, varsinkin, kun rojahdan siihen takaisin taas illalla. Kaiken kaikkiaan se tuntuu järjettömältä puuhalta. Olen lakannut valmistamasta monimutkaisia aterioita koiralle. Ostin lemmikkieläimille tarkoitettua purkkiruokaa. Koira kyllä irvisti sille, mutta en voi auttaa asiaa. Jos minun on tyydyttävä esivalmistettuihin aterioihin, niin koirakin saa kyllä luvan tehdä samoin.

TORSTAI
Ei enää appelsiinimehua! Miten niin viattoman näköisestä hedelmästä voikaan syntyä sellainen sotku? Kerrassaan uskomatonta! Jatkossa ostan valmista hedelmämehua.

Oivallus: Onnistuin hivuttautumaan sängystä niin, että peite ja lakana rypistyivät hyvin vähän. Minua tarvitsi vain hiukan suoristaa niitä. Vuoteen varjeleminen vaatii harjoitusta, eikä nukkujan sovi kääntyillä liikaa unissaan. Selkääni särkee, mutta kuuma suihku varmasti auttaa siihen vaivaan. En enää aja partaani päivittäin. Se puuha on todellista ajanhukkaa. Samalla voitan kallisarvoisia minuutteja, joita vaimoni ei koskaan menetä koska hänen ei tarvitse ajaa partaa.

Oivallus: Ei ole mitään järkeä ottaa joka aterialle uutta puhdasta lautasta. Jatkuva tiskaaminen alkaa käydä hermoilleni. Koirakin voi syödä yhdestä ja samasta astiasta. Sehän on vain eläin.

Huomio: Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kenenkään asunnossa tarvitse imuroida kuin enintään kerran viikossa. Makkaraa lounaaksi ja päivälliseksi.

PERJANTAI
Ei enää hedelmämehua! Pullot ovat liian painavia. Olen havainnut seuraavaa: Makkarat maistuvat hyviltä aamulla, vähemmän hyviltä lounaalla, eivätkä lainkaan hyviltä päivällisellä. Jos makkaroita syö enemmän kuin kaksi päivää peräkkäin, seurauksena saattaa olla lievää pahoinvointia. Koiralle on kuivamuonaa. Se on ravitsevaa eikä sottaa astiaa. Olen huomannut että keittoa voi syödä suoraan kattilastakin. Se maistuu aivan samalta. Ei tarvita lautasta eikä kauhaa! Enkä tunne enää itseäni tiskikoneeksi. Olen lopettanut keittiön lattian lakaisemisen. Se alkoi käydä hermoilleni samalla tavoin kuin vuoteen sijaaminen.

Oivallus: Unohda säilyketölkit. Tölkinavaaja vain suotta likaantuu.

LAUANTAI
Mitä järkeä muka on riisuuntua illalla, jos aamulla pukee taas ylleen samat vaatteet? Mieluummin vietän senkin ajan nukkumalla vähän pitempään. Sitä paitsi vaatteet päällä nukkuessa ei tarvitse lainkaan käyttää peitettä ja lakanaa, joten vuode säilyy sijattuna. Koira levitti murusia lattialle, perkele! Annoin sen kuulla kunniansa. En ole sen palvelija! (Kummallista, yhtäkkiä tajusin, että vaimoni sanoo samalla tavalla joskus minulle....) Partakin pitäisi ajaa tänään, mutta minua ei huvita lainkaan. Hermoni ovat kireällä. Aamiaiseksi on vain sellaista, mitä ei tarvitse ottaa paketista, pilkkoa, levittää, keittää, sekoittaa tai muuten rasittaa itseään työllä. Nuo puuhat saavat minun yksinkertaisesti tolaltani.

Suunnitelma: Jos syön lounasta suoraan pussista, en tarvitse lautasia ollenkaan. En myöskään ruokailuvälineitä, pöytäliinoja tai muitakaan hömpötyksiä.

Ikeneni ovat hieman kipeät. Ehkä se johtuu hedelmien puutteesta, ne kun ovat liian painavia kotiin raahattavaksi. Kenties ikenien kipeytyminen on merkki alkavasta keripukista... Vaimokin just soitti ja kysyi, olenko pessyt ikkunat ja pyykin. Puhkesin hysteeriseen nauruun. Sanoin, ettei minulla ole ollut aikaa sellaisiin puuhiin. Minulla on ongelmia kylpyhuoneen viemärin kanssa. Spagetti on tukkinut sen. Se ei kuitenkaan minua suuremmin haittaa, koska olen joka tapauksessa lakannut käymästä suihkussa.

Huomio: Koira ja minä syömme jo molemmat suoraan jääkaapista. Se on tehtävä nopeasti, jotta ovi ei olisi auki liian kauan.

SUNNUNTAI
Koira ja minä istumme sängyllä ja katselemme televisiosta ihmisiä, jotka syövät kaikenlaisia herkkuja. Me molemmat kuolaamme. Olemme heikkoja ja ärtyisiä. Tänä aamuna söin jotain koiran kupista. Kumpikaan meistä ei pitänyt siitä. Minun täytyisi todellakin peseytyä, ajaa partani, kammata hiukset, valmistaa koiralle vähän sapuskaa, viedä se kävelylle, pestä astiat, siivota, käydä kaupassa ja tehdä koko joukko muita asioita, mutta voimani eivät yksinkertaisesti riitä. Tunnen, kuinka tasapainoaistini alkaa horjua ja näköni alkaa hämärtyä. Koira on lakannut heiluttamasta häntäänsä. Viimein itsesäilytysvaistoni puuttuu peliin ja raahaudumme ravintolaan. Syömme mainiota ruokaa useilta eri lautasilta yli tunnin ajan. Sen jälkeen menemme hotelliin. Huone on puhdas, siisti ja viihtyisä. Olen löytänyt ihanteellisen ratkaisun taloudenhoito-ongelmiin.

Miksiköhän vaimoni ei ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä...???

Terv. veljesi Pasi

Älä usko, mitä sanon

Älä anna minun hämätä itseäsi: älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi, sillä kannan tuhansia naamioita, joista en uskalla luopua – vaikka yksikään niistä ei ole omani.

Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni. Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta, tasapainosta niin itseni kuin maailman kanssa, elämäni aurinkoisuudesta. Saatan sanoa, että itseluottamus on nimeni ja itsevarmuus pelini, että purjehdin tyynillä vesillä ruori vakaasti käsissäni – enkä tarvitse ketään. Mutta älä usko minua.

Pinnalta saatan näyttää tyyneltä, mutta se on vain harhaa. Pinnan alla ei ole mielenrauhaa, vaan kaaos, todellinen minäni, sekasortoinen, pelokas ja yksinäinen – se aito minä, jonka piilotan. En halua kenenkään tietävän siitä ja kauhistun ajatellessani heikkouttani – pelkään paljastuvani!

Olen luonut tuskaisena ja epätoivon vimmalla naamion, jonka taakse piiloudun: teennäisen ja huolettoman julkisivun, joka auttaa minua teeskentelemään ja varjelee minua Tietävältä katseelta, vaikka juuri sellainen katse on pelastukseni. Ainoa pelastukseni – ja tiedän sen.
Pelastava katse, jos se vain on ymmärtävä ja rakastava, voi yksin vakuuttaa minulle sen, mistä en omin voimineni voi vakuuttua: että olen jonkin arvoinen. Kenelle uskaltaisin sellaista kertoa? En kertakaikkiaan uskalla. Pelkään.

Pelkään, että katse ei ole ymmärtäväinen eikä rakastava. Pelkään että halveksit minua, nauraisit minulle – ja naurusi tappaisi minut.

Pelkään, että pohjimmiltani en ole mitään, en minkään arvoinen ja hylkäät minut, jos näet sen.
Niinpä pelaan peliäni. Epätoivoista peliäni.

Ulkonaisesti olen turvassa julkisivuni takana, mutta sisäisesti olen vapiseva lapsi. Niinpä jatkaa tämä naamioiden juhlakulkue elämäni kuoren tyhjällä pinnalla. Joutavia juttelen sinulle, pinnallisen puheen suostuttelevin sävyin. Kerron siitä, millä on vähiten merkitystä, enkä murustakaan siitä, mikä on todella tärkeää. Miten itkenkään sisimmässäni!

Älä anna pakonomaisen puheeni hämätä itseäsi, älä usko mitä sanon, vaan yritä kuunnella tarkasti, mitä haluaisin kyetä sanomaan, mitä minun pitäisi elämäni tähden sanoa, mutta en vain kykene.

En pidä tästä piiloleikistä. Minua ahdistaa, sydämestä puristaa., en pidä tästä ollenkaan.
Inhoan tätä pelaamaani peliä, valheellista peliä. Haluaisin vilpittömästi olla aito ja luonnollinen, oma todellinen itseni, mutta minua on autettava siinä.

Tahdon sinun tietävän, että juuri Sinun olisi ojennettava kätesi, vaikka juuri sitä minä näytän vähiten haluavan. Sinä voit pyyhkiä silmistäni tämän tyhjän, kuolemaa enteilevän tuijotuksen ja herättää minut eloon.

Joka ikinen kerta, kun olet ystävällinen, lempeä ja rohkaiseva, joka kerta kun yrität ymmärtää, koska todella välität, sydämeni saa siivet. Hyvin pienet siivet, hyvin heikot siivet, mutta siivet joka tapauksessa. Herkkyydelläsi ja osanotollasi, ymmärryksesi voimalla, voit puhaltaa minuun elämän liekin.

Tahdon sinun tietävän, kuinka tärkeä minulle olet, kuinka olennaisesti voit auttaa minua sen henkilön luomisessa, joka minä olen. Jos vain tahdot.

Voit murtaa sen muurin, jonka takana vapisen. Voit poistaa naamioni, vapauttaa minut paniikin ja epätoivon varjomaailmasta, yksinäisyyteni eristyssellistä. Älä kulje ohitseni. Jumalan tähden, älä kulje ohitseni!

Tiedän, että kohdallani pysähtyminen ei ole Sinulle helppoa. Mitä lähemmäksi minua tulet, sitä sokeammin lyön takaisin – vankka vakaumukseni omasta arvottomuudestani tekee muurit paksuiksi. Taistelen juuri sitä vastaan, jonka eniten haluaisin puolelleni voittaa. Kuitenkin kaikki syvimmät toiveeni – ja ainut toivoni – perustuvat siihen minulle kerrottuun totuuteen, että rakkaus on voimakkaampi kuin kaikki maailman muurit. Mitään muuta en tässä maailmassa toivo niin hartaasti, kuin että tuo rakkaus näyttäisi voimansa juuri minulle.

Jokaisen edessä toivon, sisälläni, että juuri hän kykenisi ja jaksaisi murtaa panssarimuurini lujin, mutta samalla hellin käsin, sillä ymmärräthän, olen lapsen lailla haavoittuvainen.

Kukako olen? Olen se, jonka tunnet oikein hyvin ja jonka elämäsi tiellä kohtaat. Olen sinä ja minä. Olen jokainen mies ja jokainen nainen. Olen jokainen.