Otteita elävästä elämästä...

Ennen kuin maailmassa oli yhtään jumalaa, oli vain tietoisuus, joka uinui ikuista untansa. Ensimmäinen valpas jumala heräsi horroksesta ja sai tietoisuudessa pientä liikettä aikaiseksi. Niin syntyi meidän tuntema maailmankaikkeus.

Tämä ensimmäinen jumalaksi itseään nimittävä tietoisuus loi myös maapallomme ja osan tähdistöistä ja planeetoista. Raamattu kertookin tämän jumalan luomistyöstä. Toinen jumala, joka oli tietoisuudessa ollut vierestäkatsojan roolissa, antoi ensimmäisiä merkkejä itsestään: hän loi toisen, vahvemman ja suuremman, rinnakkaistodellisuuden edellisen päälle. Hän oli vahvempi ja tietoisempi, kuin tuo ensimmäinen jumala. Vielä nousi viisi muuta jumalaa, jotka olivat toinen toistaan tietoisempia ja he myös loivat omat rinnakkaistodellisuutensa, sisällyttäen alemmat ja pienemmät todellisuudet sisäänsä. Jumalien hierarkia menee juuri tässä järjestyksessä, ensimmäisestä lempeämmästä seitsemänteen ankarampaan. Taivasten valtakunnat ovat todellisia kaikissa rinnakkaistodellisuuksissa. Alempi rinnakkaistodellisuus on osa ylempää rinnakkaistodellisuutta, jotka me koemme ulottuvuuspalloina. Kullakin rinnakkaistodellisuudella on omat lakinsa, järjestyksensä ja hierarkiansa.

Juuri tästä syystä meillä on kaipaus oppia henkisyyttä ja korkeamielisyyttä, jotta pääsisimme aina vaan korkeammalle ja korkeammalle tasolle ja oppisimme ymmärtämään itse Universumia. Meitä auttavat enkelit ja henkioppaat tulevat eri rinnakkaistodellisuuksista meitä opastamaan ja auttamaan – joskus jopa sotkemaan. Kukin heistä on inkarnoitunut useamman kerran eri ulottuvuuksiin ja heillä on tarve auttaa. Enkeleitä on myös maan päällä ihmiseksi syntyneitä...

Se, miten elät omaa elämääsi ja miten koet lähimmäisesi, auttaa paitsi sinua, myös lähimmäisiäsi pääsemään korkeammille tasoille. Ajatuksilla on valtava voima ja se koskee meitä kaikkia.

Vielä on ilmentymättä kolme jumalaa, jotka odottavat omaa hetkeään. Yhdestoista taso on tyhjyys ja äärettömyys, joka pitää sisällään kaiken ja jonka tarkoitus on vain toteuttaa itseään, eli tyhjää. Tyhjä tila täyttää kaiken sen tilan, jossa ei ole energiaa. Ja kaikki on loppujen lopuksi vain energiaa, joka päätyy tyhjyyteen.

Kun maallinen vaelluksemme loppuu, alkaa seuraavan tietoisuuskentän ajatusmallin opettelu, sisäistäminen, ja sitä kautta inkarnoituminen juuri tiettyyn rinnakkaistodellisuuteen. Koska aikaa ei ole ja se on vain harhaa, elämme ikuisesti ajasta aikaan, kunnes saavutamme tyhjän. Ja kun tyhjä on täysi, alkaa uusi aika. Mitä se tuo tulleessaan, on mysteeri. Mutta ainakaan se ei ole mitään sellaista, jota olen jo kokenut. Maailma antaa odotuttaa itseään.

Vasta kun kaikki elämän muodot ja tietoisuuden variaatiot on käyty läpi ja nuo kymmenen jumalaa ilmentäneet itsensä, on tyhjän aika täyttyä.

Olet joskus kokenut hetkiä, jotka tuntuvat jotenkin tutuilta. Tuo tuttuus tulee rinnakkaistodellisuudesta –  koet samanaikaisesti hetken useammassa todellisuudessa. On mahdollista elää useammassa rinnakkaistodellisuudessa samanaikaisesti. Kun mieli hiljenee, tulee näistä rinnakkaistodellisuuksista tietoisemmaksi ja totuus alkaa valjeta.

Emme katoa koskaan, sillä elämä on ikuista. Siksi lapseni eivät ole minun lapsiani, vaikka olen heitä kohdussani kantanut. En omista heitä enkä varsinkaan heidän elämäänsä enkä mielensä polkuja. He ovat inkarnaation aikaansaannoksia. Minulla on ollut sopimus heidän kanssaan, että jos joskus inkarnoidun, otan heidät ilolla luokseni. Nämä sielunsopimuksiksikin nimetyt on tehty edellisessä elämässä, joka on kuitenkin juuri tätä samaa elämää eri rinnakkaistodellisuuksissa juuri nyt. Olemme symbioosissa: täällä maapallolla minä pidän heidät hengissä ja he pitävät minut hengissä. Kaikki on merkityksellistä ja kuitenkaan millään ei lopputuloksen kannalta ole mitään merkitystä. Jokainen elää niin kuin elää ja tekee omat päätelmänsä ja sopimuksensa. Jokaisen on löydettävä oma pakkansa Universumissa ja toteutettava tehtävänsä, mitä se sitten lieneekään. Jokaisella on kuitenkin omat tehtävänsä ja syynsä tänne tuloon. Useimmat meistä haluavat tulla nähdyiksi ja saada kokemuksen elämästä itsestään. Jokaisella on sielunsopimus, joka voi olla ihan mikä vain tehtävä.

Maapallo on mahdollisuus meille tänne jälleensyntyneille tulla kuulluksi ja saada kokea tunteita, päästä kokeilemaan omia siipiään, saada oppia. Siksi meille on annettu puhumisen lahja. Meidän tulee puhua ääneen meille tulevat ajatuksemme ja kuvailla ääneen tunteitamme kanssaeläjien kesken. Ääneen lausutut sanat eivät kuole koskaan, vaan ne jäävät elämään maailmankaikkeuteeen ikuisiksi ajoiksi. Kaikki ajatuksemme ovat jonkun ääneen lausuttuja sanoja. Meillä ei ole omia ajatuksia – sen kuvitteleminen on suurta harhaa.

Emme myöskään opi mitään uutta, vaan kaikki on vanhan muistamista ja siten kertausta. Siksi kuvitelmamme, että loisimme jotain uutta, on myös harhaa. Kaikki on jo olemassa, siksi vain tietoisuutemme voi kasvaa. Kaikki variaatiot on kokeiltu ja niistä on hyödynnetty kaikkein toimivimmat, mutta toimimattomatkin variaatiot – niin ajatukset kuin tekniset laitteetkin – jäävät ikuisesti olemaan. Mikään ei katoa. Historia vain toistaa itseään eri muodoissa, kunnes kaikki joskus hiljenee ja uuden ajan maailman luominen voi alkaa.

Jokainen meistä tekee parhaansa joka ikinen hetki - juuri sen, mihin kulloinkin on kykeneväinen. Ei enempää eikä vähempää. Universumissa ei ole hyvää eikä pahaa – kaikki on. Minun tulee hyväksyä kaikki sellaisenaan ja opetella näkemään totuuden monet kasvot joka asiassa. Hyväksyminen on avainsana. Kaikkinainen syyllistäminen, määritteleminen, arvottaminen ja ehdollistaminen vie minua aina vaan kauemmaksi siitä totuudesta, että minun on opittava hyväksymään totuuden eri puolet sellaisenaan ja kohtaamaan ne avoimin mielin. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa totuutta.

Kun tunnen itseni, tunnen muutkin ihmiset. Kun kohtaan ihmisen, näen hänessä osia itsestäni. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Vastakohdat eivät täydennä toisiaan, vaan tällainen kohtaaminen panee minut miettimään omaa itseäni entistä enemmän ja tarkemmin. Hyväksyminen on tässäkin avainsana. Joskus totuus kirpaisee syvältäkin, mutta se on terapeuttista minulle itselleni.

Rakkaus on kummallinen asia – se on markkinoitu niin moneen. Mutta itse rakkaus on hyväksymistä, niinkuin kaikki oleva. Kaikkia ei voi rakastaa, mutta jokaiselle voi olla ystävällinen. Voit sanoa rakastavasi vasta sitten, kun voit luopua rakkauden tunteestasi. Aika yksinkertaista. Luopumalla kaikesta, saa kaiken tuplana takaisin. Ja todellinen rakkaus tulee aina takaisin. Ennemmin tai myöhemmin näin tulee käymään, sillä emme katoa koskaan. Universaali rakkaus on ikuista.

Jumalista

Jumalat ovat sotkeneet asiansa, siksi joudumme elämään kaiken uudestaan ja uudestaan.

Loputtomasti.

Ajattele itsesi ulos kurjimuksesta, vain siten pääset tuosta oravanpyörästä eroon.

Uhmaa jumalia ja näet, että he pelästyvät ja jättävät sinut rauhaan.

Uskosta

Vain yksi ystävä, en tarvitse enempää. Mutta kuka ymmärtäisi minua?

Jokainen loukkaus saa minut linkoamaan itseni kauemmas kaikesta ja kaikista. Sillä tavoin linkosin itseni maailmankaikkeuden ulkopuolelle.

Loukkaa vaan, ja pääsen vielä pitkälle!

Kuudes päivä - naisen luominen

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää.

Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: - Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?
Jumala vastasi: - Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen. Hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia. Hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä. Hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan. Hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: - Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti. Jumala vastasi: - Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

- Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista? enkeli tiedusteli.
Jumala nyökkäsi myöntävästi. - Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. - Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna!
- Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista. - Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.
- Pehmeä hän kyllä on Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

- Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli. Jumala vastasi: - Ei ainoastaan ajattelemaan - hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen. - Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel!
Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli. Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä. Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään.

He kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon.

He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä.

He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita.

He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat.

He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu.

He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät.

He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi.

He rakastavat ehdoitta.

He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja.

Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa.

He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen.

He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.